Kun musiikki ja todellisuus kohtaavat

Arkisin merenkulkua ja logistiikkaa, vapaa-ajalla täysiverinen esiintyvä artisti. Siinäpä Paraisilta lähtöisin oleva Maria Byskatan tarina kaikessa lyhykäisyydessään.

Olet ehkä törmännyt jossakin yhteydessä taiteilijanimeen Lily-eM sosiaalisissa medioissa tai musiikkipalveluissa. Parin viimeisen vuoden ajan Maria Byskata on oman työnsä ohella panostanut täysillä oman artisti-imagon rakentamiseen. Päivätyökseen hän toimii laivaoperaattorina ja satama-agenttina turkulaisessa alan yrityksessä.

Hänestä voidaan hyvällä syyllä käyttää nimitystä ”self made woman”. Hän on käytännössä rakentanut musikaalisen ja taiteellisen profiilinsa nollasta. Tällä hetkellä perusta on vankka, biisejä löytyy Spotifysta ja iTunesista ja Youtubessa on nähtävissä liuta laadukkaita musiikkivideoita.

Omat keikat sen sijaan ovat vielä toistaiseksi olleet harvassa. Itse asiassa ensimmäinen ikioma keikka on vasta tuloillaan.

– Olen nyt parin vuoden ajan panostanut tietoisesti muusiikkiuran rakentamiseen. Olen pyrkinyt kehittämään itseäni sekä lauluntekijänä että tuottajana. Nyt olen ottanut seuraavan askeleen ja aloittanut yhteistyön tuottajan ja ääniteknikon kanssa joka miksaa ja masteroi kappaleeni, hän kertoo.

Perusta on nyt kunnossa ja omia kappaleita löytyy riittävästi keikkailua varten. Tällä hetkellä keikkoja on buukattuna loppukesäksi ainakin kolme.

– Ensimmäinen täysin oma keikkani Lily-eM -nimellä on vuorossa Taiteiden yönä Turussa 18. elokuuta. Viiikkoa myöhemmin esiinnyn Paraisilla Culture Recycled -tapahtumassa 24. elokuuta ja syyskuussa on edessä keikka Turun Saaristobaarissa.

”Oikean työn” ja esiintyvän taiteilijan ura eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Hän myöntääkin että välillä tuntuu kuin kaksi täysin eri ihmistä eläisi omaa elämäänsä: Maria ja Lily. Sekä hyvässä että pahassa.

– Merenkulku ja logistiikka alana taitaa olla sieltä perinteisimmästä päästä. Kaupalliset asiat, fysiikka ja erilaiset laskelmat ovat pääosassa. Se on jotain aivan muuta kuin minussa myös asustava hippi-taiteilijasielu, hän nauraa.

Toisaalta hän viihtyy kaksoisroolissaan. Haasteita riittää kummassakin.

– Ajoittain on hieman hankalaa pitää molempia palloja ilmassa, varsinkin kun vuorokauteen mahtuu vain 24 tuntia. Klooni omasta itsestäni olisi välillä tarpeeseen.

Hän uskoo vankasti siihen, että ihmiset pystyvät mitä uskomtattomimpiin tekoihin kunhan haluavat sitä. Vaikka monet ovatkin sanoneet hänelle ettei näiden kahden uran yhdistäminen ole mahdollista, hän ei näitä ääniä kuuntele.

– Myönnetään että välillä tulee tilanteita, jolloin musiikkiura on kerta kaikkiaan jätettävä hetkeksi sivuun.

Kokopäivätyö vie noin 40 tuntia viikossa, jonka lisäksi Maria arvioi taiteilijauran vievän toiset 20 tuntia viikossa. Se on tosin arvio, sillä luovuus ei tunne kellonaikoja tai viikonpäiviä. Välillä runosuoni sykkii, välillä ei.

– Viime viikonloppuna monet kaverit kävivät Ruisrockissa, mutta minä olin kotona kirjoittamassa musiikkia. Lauantaina meni kahdeksan tuntia biisin parissa, sunnuntaina viisi tuntia videota kuvatessa. Siinä oli minun viikonloppuni.

Tuloksena tästä on Youtubessakin nähtävissä oleva video ”Fade Away”.

Lily-eM on myös tehnyt yhteistyötä erilaisten artistien kanssa. Jotkut yhteistyöt on tehty omalla nimellä, toiset anonyyminä studiomuusikkona. Hän myöntääkin musikaalisen monipuolisuuden olevan ajoittain pieni ongelma. Markkinointiviestinnässä kun viestin tulisi olla mahdollisimman selkeä. Mutta mitään tiettyä omaa genreä hänellä ei oikeastaan ole.

– Tiedän että minulla on ollut vaikeuksia profiloinnin kanssa. Yhtenä päivänä jazz kolahtaa eniten, toisena aggressiivisempi popmusa. Jos täytyy valita yksi genre kuvaamaan tyyliäni, se voisi olla elektronisilla ja orgaanisilla saundeilla höystettyä popmusiikkia. Tai ehkä helpointa on sanoa että olen monipuolinen...

Marialle on tärkeää olla oman itsensä herra. Muut ovat helposti kyseenalaistamassa ja antamassa hyviä neuvoja taiteilijalle.

– Pohjimmiltaan tässä on kuitenkin kyse minun omasta musiikistani, ja koska olen sooloartisti saan aina itse sanoa viimeisen sanan.

Hän tulee musikaalisesta perheestä. Esiintymishalu on aina ollut läsnä, vaikka hän mieltääkin itsensä ujoksi.

– Jo puolitoistavuotiaana perhe sai olla yleisönä kun halusin esiintyä heille. Minulla on klassisen musiikin tausta ja olen opiskellut pianonsoittoa musiikkiopisto Arkipelagissa. Teini-iässä kuitenkin huomasin että en halunnut soittaa muiden kirjoittamaa musiikkia.

Arkipelagissa oli eräs opettaja joka huomasi tämän ja ohjasi Marian tekemään omaa musiikkiaan.

– Hän näytti minulle levyä, jonka musiikin hän oli itse tehnyt. Tämä teki minuun syvän vaikutuksen ja sävelsin ensimmäisen oman kappaleeni 13-vuotiaana.

Jossain vaiheessa uranainen kuitenkin sai yliotteen. Elämä täyttyi opiskelusta, kielistä ja työstä. Taiteilijaunelmat jäivät taka-alalle. Parisen vuotta sitten tähän tilanteeseen tuli muutos. Mutta miten pitkälle hän tähtää?

– Tavoitteeni on saavuttaa suurempi yleisö. Paras tunne ikinä on se, kun joku tunnistaa itsensä musiikistani ja se koskettaa toista jollakin tavalla.

Vaikutteita hän kerää omasta elämästään ja asioista joihin törmää arjessa.

– Kirjoitan paljon tunteista ja samalla musiikki toimii eräänlaisena terapiamuotona. Esimerkiksi kappale ”You’re Gone” kertoo ihmiskaupasta ja on tavallaan minun repliikki siihen keskusteluun. Sama juttu on tällä hetkellä työn alla olevan pakolaiskriisistä kertovan kappaleen kanssa.

Ajankohtaisiin aiheisiin tarttuminen ei kuitenkaan ole mikään itsetarkoitus.

– Tosin kaikki muut omaan imagoon liittyvät jutut musiikin ulkopuolella ovat sen sijaan tarkasti harkittuja strategisia valintoja.

Musiikkinsa hän julkaisee netissä. Souncloudissa on hieman laajemmin aineistoa kuin kaupallisemmissa palveluissa. Useat musiikkivideoista ovat Rolf Lindblomin käsialaa. ”Storm” -nimisen kappaleen video on kuvattu kesän aikana ja siinä on mukana myös Karin Eklundin tekemä koreografia sekä Kashmi Dance Companyn tanssijoita.

– Niin pitkään kun kappaleita ei soiteta jokaisella radiokanavalla ja isoja keikkoja ei ole kymmentä vuodessa, Suomessa ei pysty musiikilla elättämään itseään. Mutta musiikissa ei ole minun kohdalla kyse rahasta, vaan jostain aivan muusta. Toisaalta olen myös pikkuhiljaa tottumassa ajatukseen siitä, että minulla on oikeus saada tekemästäni kovasta työstä myös jonkinlaista korvausta.

Kesken kaiken Marian puhelin soi – ja soittoääänenä on hänen oma kappaleensa.

– Jokaisella esiintyvällä taiteilijalla taitaa olla jonkinlaisia narsisistisia piirteitä. Niiden pitäminen terveellä tasolla on kuitenkin tärkeintä, hän nauraa.

Mikael Heinrichs 050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi