Kun pysähtyy, löytää joulurauhan
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Se oli yksi leppoisa sunnuntai kotosalla ilman kalenterimerkintöjä, ilman mitään valmiiksi mietittyä ohjelmaa. Se oli päivä, jolloin sai tehdä itselle mieluisia asioita tai olla tekemättä mitään. Se oli (valitettavan) harvinainen päivä hetkeen aikaan. Päivä rakentui pitkästä metsälenkistä koiran kanssa, nuotiomakkaralounaasta perheen kesken ja hömppäelokuvan katselemisesta sohvalla löhöillen. Se oli päivä, jona sain myös aikaiseksi havukranssin, luin aikakauslehden ja join iltapäiväkahvin rauhassa. Hyvänmielen ja tunnelman päivä ilman kiirettä.
Illalla ihastelin päivää ja huokailin ääneen haluavani näitä lisää. Kotijoukot hymyilivät ja pyysivät keskustelemaan aiheesta lisää kalenterini täyttäjän kanssa. Oli peiliin katsomisen paikka.
Työpaikan lounaspöydässä kerroin tästä onnellisesta päivästä ja saamastani palautteesta työkavereille. Sain kuulla useampia vastaavia kokemuksia. Ja toisaalta myös huokailua miten ihanaa olisikaan tuollainen päivä. Yksi kertoi, miten alkuperäisten touhukkaiden suunnitelmien peruunnuttua olivat lasten kanssa pakanneet repun ja tehneet kodalle tulet, paistelleet makkarat ja vaahtokarkit. Lapset olivat metsässä leikkineet kepeillä eikä kellään ollut tylsää. Oli hyvä. Toinen kertoi miten koiranpennun ja 3-vuotiaan kanssa lenkki metsänreunaan oli suuri seikkailu ja sai aikuisenkin havainnoimaan maailmaa kovin eri tavoin. Kiire hävisi. Miten useampi lounasseuralainen kiirettä kiroten toivoi enemmän juuri tuollaista leppoisuutta ja yksinkertaista elämäänsä.
Vuodenkierrossamme joulukuu ja toukokuu ovat aikoja, jolloin meidän tulisi muka saada maailma valmiiksi. Näin jossain uskotellaan ja jostain syystä uskomme näin olevan. Tämä on aikaa, jolloin kiire ja stressi ovat vahvasti läsnä, vaikka samalla meille kerrotaan, miten lomallekin tulisi laskeutua hiljalleen viimeisten työviikkojen tai ainakin päivien ajan kalenterin ollen rauhallisempi. Helpommin sanottu kuin tehty.
Valitettavan usein emme ehdi pysähtyä kuulemaan mitä haluamme, tarvitsemme, kaipaamme. Se mitä naapurin Pekka tai työpaikan Riitta kaipaa, voi olla aivan eri kuin omat tarpeet ja toiveet. Onkin rohkeutta kuunnella ja kuulla itsestä kumpuavia toiveita. Ja rohkeutta toteuttaa ne.
Mitä sinä kaipaat oikeasti? Mikä vie sinut joulurauhaan? Viikonlopun Vanhan Malmin joulumarkkinat tarjoilevat aina lämmintä jouluista tunnelmaa.
Mitä sinä kaipaat oikeasti? Mikä vie sinut joulurauhaan? Viikonlopun Vanhan Malmin joulumarkkinat tarjoilevat aina lämmintä jouluista tunnelmaa. Samoin niin tekevät seurakunnan useat jouluiset tapahtumat. Kaupunkimme ihanissa kahviloissa ja ravintoloissa hetken pysähtyminen glögin äärellä voi olla juuri sitä mikä vie lähemmäs rauhaa. Tai metsäseikkailu. Kyllä sinä tiedät mitä kaipaat.
Minä kaipaan yksinkertaista yhdessäoloa rakkaiden ja tärkeiden kanssa, rauhaa ja leppoisaa tunnelmaa. Nuotiomakkaraa ja joulukuisen harmauden keskellä vihreän sammaleen säihkeen ihastelua ja vahvana virtaavan ojan pauhun kuuntelemista. Työkiireiden keskellä hidastaen joulurauhaan sukeltamista.
Keskustelen siis kalenterini täyttäjän kanssa näistä ja luotan hänen järjestävän minulle haluamaani. Sitä toivon sinullekin.
Rauhaisaa joulunaikaa kullekin juuri omalla tavallaan ja onnea tulevaan vuoteen. Tapaamisiin.