Kylmät jalat ja hernekeittoa kaasugrillillä

Viime talvena postilaatikkoon tipahti yli 2 000 euron sähkölasku. Nieleskelin, maksoin kiltisti, ja avasin läppärin tarkistaakseni, millainen sähkösopimus minulla oikein on. Sietää kysyä, kuinka syvällä hiekassa pääni on ollut, kun minulla ei ollut aavistustakaan sähkösopimuksestani. Ilmeisesti erittäin syvällä, koska vasta silloin huomasin, että sopimukseni melko alhaisella kiinteällä sähkön hinnalla oli muuttunut spot-hintaiseksi pörssisähkösopimukseksi. Fortum oli luultavasti lähettänyt ison kasan infoa aiheesta, ja minä olen, ironista kyllä, sytyttänyt tulen hellaan heidän kirjeillään, samalla kun pienet lapseni ovat ryömineet alasti sähkölämmitteisellä kylpyhuoneen lattialla.

Todiste sille, että en ole ainoa, joka on hiukan pulassa tuntihintoihin perustuvan sähkösopimuksen kanssa löytyy netistä. Esimerkiksi Facebookissa, on aktiivisia ryhmiä nimeltä Pörssisähkö, Sähkön säästäjät ja Sähkölämmittäjät. Ryhmiin tulee jatkuvasti samoja kysymyksiä, yhä uudelleen ja uudelleen. Kysymyksiä kuten: "Minulla on suorasähköllä lämmitetty talo, kylpyhuoneissa lattialämmitys ja sähkösauna - millaiset laitteet pitäisi hankkia, jotta voisin ohjata kulutuksen sellaisiin tunteihin, jolloin sähkö on halvimmillaan?" ja "Voinko sammuttaa vedenlämmittimen ilman, että me kaikki saamme legionella-tartunnan?". Suomalaiset ovat alkaneet säästää sähköä ennennäkemättömällä innolla, ja vinkkejä on yhtä monta hyvää kuin hassua. Eräs rouva kertoi ylpeänä, kuinka hän nousi kello yhdeltä aamulla kytkemään vedenlämmittimen päälle sähkön hinnan laskiessa, kun taas toinen keitti hernekeittoa ulkona kaasugrillillä otsalampun valossa. Ei siksi, että yksittäinen teko sinänsä säästäisi enemmän kuin muutaman sentin, vaan puhtaasti periaatteesta ja osoittaakseen kuinka kekseliäs on. Tyyliin: Se, joka säästää eniten, voittaa.

"Pidän luultavasti enemmän myrskystä", Muumipappa toteaa kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva. Tänä syksynä kova tuuli on ollut tervetullut kaikille joilla on pörssisähkösopimus. Kun tuulivoimalat pyörivät pitkin Pohjanlahden ja Selkämeren rannikkoa ja sähkön hinta oli erityisen alhainen, Facebook-ryhmät täyttyivät iloisilla huudahduksilla, kuten "Lauantaina käydään saunassa! ja "Sunnuntaina pesen kolme konetta vaatteita!"

Viime aikoina tällaisia kommentteja ei ole enää näkynyt, ja vihaisten ja turhautuneiden kommenttien osuus on kasvanut, koska spot-hinnat ovat öisinkin pysyneet itsepintaisesti yli 20 senttiä per kilowattitunti. Samaan aikaan Tuuli-, aurinko- ja pienvesivoiman rakentajat -ryhmä on saanut paljon uusia jäseniä. Siellä on melko monta insinööriä ja konemestaria, jotka vakavasti suunnittelevat omien tuuliturbiinien pystyttämistä ja omien vesivoimaloiden rakentamista takapihan puroon. Pelle pelottomat suunnittelevat rakentavansa omat tuulivoimalansa puusta ja he tilaavat piirustuksia Englannista ja Saksasta, jossa on ruuvattu ja hitsattu kasaan pieniä myllyjä. Kovemmat ajat antavat kekseliäisyydelle uutta polttoainetta, mutta ei ehkä niin monta kilowattituntia.

Jalkani ovat aika viileät tätä kirjoittaessani. Kylmät sähköpatterit yhdistettynä 1800-luvun taloon tarkoittavat että ilma on raitis ja lattia vetoisa. Kahdet sukat ja villapaita pitävät minut lämpimänä etätyöskentelyn aikana. Iltaisin tuli rätisee 1800-luvun kakluunissa, 1900-luvun alun puuhellassa, 1950-luvun Porin Matissa ja 2000-luvun modernissa takassa, jotta lasten ei tarvitsisi palella. Mennyt aika kohtaa nykyajan.

Olen tuskin ainoa, joka on huolissaan pienituloisista, joille sähkön säästäminen ei ole vapaaehtoista tai hauska kilpailu. Se, että joutuu valitsemaan lämmön ja ruoan välillä, ei ole naurun asia.

Tuuli Meriläinen

toimittaja