Lapsellista tunteilua

Muistatko, miltä asiat lapsena tuntuivat? Kun et saanut vanhempiesi lupaamaa jäätelöpuikkoa jälkiruuaksi, itkit oikeita kyyneleitä. Talvella leikit ystäviesi kanssa lumisotaa, etkä saanut naurua loppumaan. Muistatko suvivirren ja sen euforisen vapauden tunteen, kun kevätaurinko valaisi maan ja kesä oli vielä edessä? Muistatko ensimmäisen kerran, kun joku katsoi sinua palavasti silmiin ja sydän jyskytti niin, että korvissa humisi? Muistatko, kun sait pakit ja mielesi teki vajota syvälle maan kuoreen?

Mitä vanhemmaksi tulen, sen viileämmin ja realistisemmin suhtaudun asioihin. Nykyään pidän huvittavana ja vähän häpeällisenäkin omaa lapsellista käytöstäni ja teiniajan tunnekuohujani. Luonteeni on tasoittunut vuosien aikana, vaikka osaan edelleen olla välillä ärsyttävän temperamenttinen. En kuitenkaan mökötä tuntikausia ja karkaa kotoa, jos koen pienen takaiskun. Jos joukkueeni pärjää hyvin Axon pubivisassa, tulen onnelliseksi, mutta en tarjoa kaikille kierrosta ja juhli pilkkuun asti, vaan ajan autolla kotiini, koska huomenna on työpäivä.

Me aikuiset perustamme päätöksemme usein järkeen, tunteen sijaan. Ymmärrämme omat rajamme, olivat ne sitten fyysisiä, henkisiä tai vaikka taloudellisia. Elämänkokemus on opettanut meille, että aina ei saa mitä haluaa. Jalkapallon maailmanmestaruuden voittaminen vaatii kovaa työtä ja ripauksen lahjakkuutta. Kaikki eivät voi olla miljonäärejä, ellei valtiontalous syöksy 1920-luvun Saksan kaltaiseen inflaatiokierteeseen. Monien lapsuuden unelmat ovat muuttuneet maltillisemmiksi.

Ihannoimme kylmäpäisyyttä ja määrätietoisuutta. Tunteikas ihminen koetaan esimerkiksi työelämässä usein ärsyttäväksi tai vaikeaksi. Elämme kuvitelmassa, että tunteikkuus heikentää suorituskykyä ja hankaloittaa asioita, vaikka se ei nykytiedon valossa ole edes totta. Tämä ajattelu ohjaa monia pitämään tunnekuohut sisällään, tekemään elämässä helpompia valintoja ja joskus tyytymään liian vähään.

Samaan aikaan, unelmat ja intohimo niiden toteuttamiseksi kuitenkin ajavat meitä eteenpäin. Ihminen on vahvasti tunteva eläin ja unelmien jahtaamisen merkitystä elämänlaatuun ei voi väheksyä. Kaikkien ei tarvitse unelmoida kiipeilymatkasta Himalajalle, mutta sopiva heittäytyminen, tavoitteellisuus ja itsensä haastaminen on tutkimustenkin mukaan terveellistä.

Elämän pitää tuntua joltain, niin hyvässä kuin pahassakin. Miksi elää, jos emme tahdo nauttia siitä täysillä? Kun jotain surullista tapahtuu, padon kannattaa antaa murtua. Nauru ei välttämättä pidennä ikää, mutta kaikki tietävät, miltä elämä maistuu, kun on kikattanut koko illan vedet silmissä. Tunteet ja niiden näyttäminen tekevät meistä ainutlaatuisia. Ilman tunteita elämä olisi kuin mustavalkoinen maisema ilman kontrasteja. Niiden avulla värit heräävät eloon, ja jokainen hetki saa oman ainutlaatuisen sävynsä.

Jaakko Lento

Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen