Lintulaudan molemmat puolet

Seuraan olohuoneen ikkunasta, kun kymmenittäin lintuja puuhailee ruokinnalla ja tankkaa siemeniä ja pähkinöitä kupuihinsa. Tämä on seitsemäs talvi, kun ruokimme lintuja pihallamme. Projekti alkoi aluksi yhdestä pienestä ruokinta-automaatista.

Nopeasti huomasimme, että kysyntää olisi enemmänkin ja lisäsimme lintulautojen määrää. Puhun monikon 1. persoonassa, vaikka oikeasti vaimoni pitää huolen, että siemeniä riittää ja automaatit ovat hyvässä kunnossa. Itse keskityn lähinnä lintujen tiirailuun.

Ruokinta on terapeuttista. Lintuja ja oravia on kiva seurata ja auttamisesta tulee hyvä olo. Mutta onko ruokinta aina ongelmatonta? Onko joitain tilanteita, joissa siitä on enemmän haittaa, kuin hyötyä?

Jos ruoka, jota tarjotaan ei sovi eläimille vaikutukset ovat tietysti negatiivisia. Linnuille ei esimerkiksi pidä antaa leipää tai märkiä siemeniä, jotka voivat homehtua automaattiin. Ruokaa on syytä tarjota monipuolisesti, jotta ei suosi vain tiettyjä lajeja.

Kaikille ei maistu kuorittu auringonkukan siemen tai maapähkinä. Lisäksi ruokaa on hyvä olla tarjolla vain, kun sitä todella tarvitaan. Esimerkiksi tiaisille ei kannata syöttää siemeniä keskellä kesää, koska kesäisin aktiiviset hämähäkit ovat tärkeää ravintoa poikasten aivojen kehitykselle. Jos siemeniä on helposti saatavilla, emo käy mieluummin hakemassa niitä ja maukkaat hämähäkkiproteiinit jäävät saamatta.

Lintujen parveilu saattaa houkuttaa ruokinnalle kutsumattomia vieraita, kuten kissoja ja jyrsijöitä, jotka omalta osaltaan heikentävät kotoperäisten lajiemme asemaa. Ruokinta-automaattien sijoittelulla voi vaikeuttaa kissojen saalistusta, mutta helpoin ratkaisu olisi pitää kotieläimiä kiinni, kun niitä ulkoilutetaan. Jyrsijöitä, kuten rottia, pysyvät poissa, kun maahan varisseet siemenet kerätään säännöllisesti pois.

Joskus ruokinnan vilske saattaa pysähtyä haukan tai pöllön hyökkäykseen. Tällaista dramaattista, mutta luontoon kuuluvaa tapahtumaa tulee todistettua kovin harvoin, koska aina ei ehdi olla ikkunan edessä kiikarit huurussa. Meille ihmisille lintujen touhu näyttää mukavalta hyppelyltä oksalta toiselle, vaikka tosiasiassa luonnossa on aina kyse selviytymisestä.

Ruokaa on saatava ja piiloon on päästävä mahdollisimman nopeasti.

Lintujen ruokinnasta voi parhaimmillaan olla suuri apu, sillä talvi heikentää lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia merkittävästi. Ruokinnan avulla useampi lintu selviää talven yli. Euroopasta on hävinnyt 600 miljoonaa lintua 40 vuodessa.

Se tarkoittaa noin joka kuudetta lintua. Talviruokinnalla näkee hyvin konkreettisesti, miten vanhojen metsien lajit hupenevat vuosi vuodelta, koska lajien elintila, pesäpaikat ja ravinto ovat vähentyneet mm. metsäympäristössä tapahtuneiden muutosten seurauksena.

Halu suojella luontoa lähtee usein ymmärtämisen kautta.

Mitä enemmän opimme eliöistä ja niiden suhteesta toisiinsa, sitä enemmän haluamme suojella monimuotoista luontoamme ja ketjun heikoimpia lenkkejä. Käännän katseeni toiseen ikkunaan ja näen, kun tulevaisuuden toivot ottavat ensimmäisiä luistimen vetojaan ”Skräbän” kentällä. Pohdin, minkälaisia luontokokemuksia heille tarjotaan ja miten he oppivat ymmärtämään ja arvostamaan luontoa ja sen monimuotoisuutta.

Nykyään nuorten aikuisten keskuudessa on muotia olla tietoinen ympäristöasioista. Myös luonnossa liikkuminen on lisääntynyt huimasti pandemian aikana. Olen optimisti ja uskon, että sama trendi jatkuu ja ymmärryksen lisääntyessä vaikutukset luontoon ja ympäristöön ovat pitkällä tähtäimellä positiivisia.

Hyviä ohjeita ruokinnan toteutukseen löytyy mm. BirdLife Suomen nettisivuilta.

Jaakko Lento

Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen, joka on asunut Skräbbölessä 8 vuotta.