Malmkullasta
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksen esityslistaa lukiessani tuli vastaan asia, missä keskusteltiin Malmkullan mahdollisesta käytöstä toisiin tarkoituksiin tilanpuutteen vuoksi.
Samassa yhteydessä tuli myöskin esille varsin ikävä asia, nimittäin henkilökuntapula, mistä syystä paikkaluku lasketaan 40:een, jolloin hoito saattaa onnistua paremmin, jos vielä kaupungin rekrytointi toisi lisää uutta henkilökuntaa.
Kun tätä hiton rumbaa on jo mennyt toista vuotta, niin miksi ei ole tehty yhtään mitään asian hyväksi?
Ei kai kaupunginjohto vaan kuvittele asian hoituvan samalla henkilökunnalla vuodesta toiseen, tekemättä asialle yhtään mitään. Kesällä sentään on opiskelijoita, joilla tosin ei ole tarvittavia pätevyyksiä vanhusten hoitoon, joten käytännössä apu ilmeisesti on varsin vähäistä. Voisi kaiketi melkein sanoa apulaisten kuormittavan lisää varsinaista henkilökuntaa.
Esityslistan loppuosassa mainitsi esittelijä ansiokkaasti sen, että sama rumba jatkuu taas syksyllä, jos pätevää väkeä ei tule lisää. Mikä muuten on nykyinen vanhainkotien hoitajien määrä? Onko se edes 0,4 hoitajaa vanhusta kohden? Lakihan on muuttumassa siirtymäajan myötä siihen, että hoitajia pitääkin olla 0,7 vanhusta kohden.
Mitäpä Parainen aikoo tehdä, jotta asia tulisi kuntoon jokaisessa vanhainkodissa? Faktahan on, että Paraisten asukkaat vanhenevat ja paikkoja tarvittaisiin lisää eikä, niinkuin Malmkullassa tehdään eli paikkoja vähentämällä hoitajamitoitus riittää.
Olikohan ajattelu kokonaan kielletty, kun tämä lausahdus pääsi esityslistaan asti. Toki ulkoistaminen on yksi hyvä keino, mutta Attendon tulo vanhusten hoitoon on ikävä vaihtoehto. Ilmeisesti hoitajilla on niin paljon kysyntää, ettei kaikille riitä.
Onko rahakirstun vartija ajatellut esimerkiksi maksaa korkeampaa palkkaa kuin muualla? Vai onko esim. kaupungin maine työnantajana este rekrytoinnille? Samalla voisi maksaa lisää työtä jo tekeville, sille he tekevät hyvää työtä. Muuten, kissa se pelkällä kiitoksella elää.
Tapio Karikko