Matka ranskalaiseen raskauteen
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
"Onko siellä pieni vauva? Onnittelut ovat kai paikallaan? Onnea, kuinka hienoa, mutta muista olla syömättä liikaa, sillä kilojen karistaminen on myöhemmin vaikeaa! Oletan, että Madame on saapunut verikokeita varten, koska olette raskaana – yksi tai kaksi kuukautta? Vai kuusi kuukautta, kuinka pieni vatsa!"
Kun vauvamaha alkaa näkyä, tällaisia kommentteja kuulee ranskalaisilta. Kaikki haluavat antaa neuvoja, kaikki haluavat kertoa omista kokemuksistaan, jopa ruokakaupan kassatyöntekijä: "Kuinka pieni kultamuru voi? Milloin olikaan laskettu aika?" Kysymyksiä ja pohdintoja on paljon. Kukaan ei uskalla koskea vatsaan, mutta kaikki ihmettelevät, hymyilevät salaa, vilkuilevat varovasti saadakseen lisävilkaisun vatsaan. Tuntemattomat, mutta hieman tutut ihmiset esittävät henkilökohtaisia kysymyksiä, ovat hieman huolissaan ja toivottavat onnea. Tulevat vanhemmat tai ehkä enemmänkin itse vauva saavat pieniä lahjoja jo ennen syntymää. Vanhemmat rouvat tai äidit tuovat ruokaa tai jotain pientä ja hyvää syötävää: "Jotta jaksaisit hyvin päivän läpi, ma chérie."
Ranskassa ei ole neuvolajärjestelmää, vaan raskautta seurataan valitsemassasi synnytyssairaalassa tai yksityisten kätilöiden kautta – tai molempien. Ranskalaiset voivat joskus olla hyvin suorasukaisia, mutta kummallista kyllä, kätilöt ovat erittäin mukavia ja huomaavaisia. Tuntuu kuin kaikki ystävälliset ihmiset olisivat päätyneet samalle alalle. Ei voisi tuntua paremmalta ja turvallisemmalta olla niin ystävällisissä ja ymmärtäväisissä käsissä. Kätilöt muistavat tietosi, esimerkiksi kuinka mones viikko on menossa, vaikka olisit tavannut heidät vain pari kertaa.
Ei voisi tuntua paremmalta ja turvallisemmalta olla niin ystävällisissä ja ymmärtäväisissä käsissä. Kätilöt muistavat tietosi, esimerkiksi kuinka mones viikko on menossa, vaikka olisit tavannut heidät vain pari kertaa.
Ranskassa ei saa äitiyspakkausta, mutta valtio antaa eräänlaisen "syntymärahan", joka perustuu edellisen vuoden tuloihin. Eri brändit markkinoivat tarpeettomia tuotteita saadakseen tulevat vanhemmat unohtamaan perustuotteet. On kuitenkin myös erittäin suosittuja merkkejä, kuten YOYO, joka on luonut kokoon taitettavia ja säädettäviä lastenvaunuja 0+ - 4 vuoden ikään asti. Ne ovat niin pieniä, että mahtuvat lentokoneen matkustamoon! Näitä vaunuja on saatavilla monissa eri väreissä: musta, beige, sininen, vihreä... Niitä näkee päivittäin Pariisin kaduilla.
Täällä on melko harvinaista, että naiset imettävät yli pari kuukautta. Imetystä suositellaan vahvasti sairaalahenkilökunnan ja kätilöiden toimesta. Seinillä on julisteita, joissa ylistetään maita kuten Tanska ja Ruotsi, joissa yli 90 % naisista imettää synnytyksen jälkeen ja jatkaa imetystä vielä kuuden kuukauden jälkeen. Ranska naapurimaineen ei ole yhtä innostunut imetyksestä. En usko, että olen koskaan nähnyt imettävää naista julkisilla paikoilla Pariisissa. Sen sijaan ranskalaiset suosivat äidinmaidonkorviketta. Ruokakauppojen hyllyt ovat täynnä pyöreitä purkkeja, toinen toistaan värikkäämpiä. Kaikki purkit sisältävät lähes täysin samoja aineosia, ainoa ero on, että joissakin purkeissa lukee "eko" tai että ne on tarkoitettu tietylle ikäryhmälle, puhumattakaan hintaeroista! Toinen asia, jota ranskalaiset haluavat korostaa, on "iho vasten ihoa -menetelmä": mikään ei ole parempaa, ja sitä tulisi tehdä mahdollisimman usein ensimmäisinä päivinä ja viikkoina vauvan syntymän jälkeen. Tästä puhutaan muun muassa yhdessä enemmän tai vähemmän pakollisista valmennuskursseista ennen synnytystä. Käsitellään teemoja kuten ruoka, saasteet, kosmetiikka, vastasyntyneiden tarpeet, imetys, erilaiset synnytystavat (luonnollinen synnytys, keisarileikkaus, komplikaatiot...), kotiinpaluu ja ensimmäiset päivät vauvan kanssa, synnytyksen jälkeinen aika jne.
Kun lapsi on syntynyt, sinulla on viisi päivää aikaa rekisteröidä hänet virallisesti. Muuten syntyy paperisotkua, jota tässä maassa mielellään vältetään. Kätilösi tulee kotikäynnille viimeistään kaksi päivää kotiinpaluun jälkeen. Jokaisella kätilöllä on oma "arrondissement" eikä hän mielellään poistu sieltä. Jokaisella maalla on omat tapansa, sääntönsä ja näkemyksensä. Niin jännittävää!