Melontaa, tanssia ja meditaatiota Saaristomeren sydämessä
Nötössä, nauvon eteläsaaristossa, voi kokeilla kajakkimelontaa useana päivänä viikossa. Moving hearts tarjoaa myös yömelontaa ja pidempiä retkiä kaiken tasoisille melojille.
Rannalla lojuu värikäs rivi polyetyleenikajakkeja, ja muutaman niistä melontayrittäjä Gabriel Sydänvirta on laittanut valmiiksi tämän päivän melontavieraita varten. Rannalla teltoissa nukkuneet Tove Lazar ja Raija Laaksonen odottavat innolla merelle pääsyä. He osallistuvat viikonloppuun, jonka nimi on Mindfull melonta- ja joogaretriitti. Aamu alkoi läsnäoloharjoittelulla ja loppupäivä melotaan. Viikonloppuna he myös joogaavat, tekevät läsnäoloharjoituksia ja kävelevät Nötön luonnossa. Huolimatta siitä, että Lazar ja Laaksonen ovat meloneet ennenkin, Sydänvirta aloittaa melonnan tekniikan ja turvallisuuden pikakurssilla. Hän näyttää kuinka kajakissa käytetään lantiota ja polvia, ja miten käsiä työnnetään eteenpäin meloessa.
– Jos melasta pitää liian tiukasti kiinni, ranteet kipeytyvät, kertoo Sydänvirta, joka on myös koulutettu melontaopas.
Jalkatuet säädetään, melontaliivit ja aukkopeite puetaan päälle. Puolen tunnin kuluttua ollaan merellä ja melotaan leppoisalla vauhdilla kohti Fårötä. Päivän kierros kulkee Nötön eteläpuolisen saariston halki, jossa on monia mukavia kansallispuistoalueita kajakilla tutkittavaksi. Myöskään Björkö tai Jurmo ei ole liian kaukana heille, jotka ovat kokeneita melojia. Tämän päivän retki kestää noin viisi tuntia.
– Olen aikaisemmin melonut paljon kanoottia, ja mielestäni on hauskaa kokeilla uusia asioita, sanoo Laaksonen, joka pitää siitä, että on lähellä meren pintaa.
Lazarilla on mökki Nauvossa, mutta hän halusi tehdä jotain muutakin kuin oleskella kotirannalla.
– Päivän retki tarjosi vaihtelevia tuuliolosuhteita ja luonnon näkymiä. Gabriel oli osaava ohjaaja joka antoi tekniikkavinkkejä melonnan aikana. Meloimme luotojen takana tuulensuojassa ja surffasimme sivutuulessa ulkosaaristossa. Lounas nautittiin Långholmenin kallioilla, Lazar kertoo.
Sydänvirta tarjoaa kolmen tunnin opastettuja melontaretkiä Nötössä joka päivä maanantaista keskiviikkoon, ja yhtä pitkiä iltaretkiä torstaisin ja lauantaisin elokuun puoliväliin asti. Ohjelmassa on myös viikonlopun mittaisia merimelontavaelluksia, joiden aikana yövytään saaristossa. Näistä seuraava järjestetään 5.–7. elokuuta. Hän voi myös räätälöidä retkiä kokeneemmille melojille.
Tie Nötöseen kulki 86 maan halki
Gabriel Sydänvirta, 42, varttui Oulujärven rannalla. Hänen vanhempansa veivät hänet ulos kaikissa sääolosuhteissa ja kaikkina vuodenaikoina. Vedestä tuli tärkeä elementti Sydänvirralle, joka muun muassa ui, veneili, vesihiihti ja harrasti merimelontaa ja koskimelontaa.
– Joskus jopa söin ateriani vedessä, hän kertoo elementistä, jonka hän uskoo ohjanneen häntä läpi elämän.
Sydänvirta aloitti työuransa koodarina multimedia-alalla. 24-vuotiaana hän luopui työstään, aloitti nomadin elämän, ja matkusti maata pitkin Intiaan yhdeksän kuukauden ajan, josta hän kirjoitti Aasian syrjäpoluilla -kirjan. Matkustaminen jatkui seuraavat 15 vuotta, ja hän liikkui kävellen, veneellä ja kanootilla, moottoripyörällä, junalla, bussilla, hevosen tai kamelin selässä tai liftaamalla.
– Olen käynyt 85 tai 86 maassa, riippuen vähän siitä, mikä lasketaan maaksi, hän sanoo.
Mikäli Sydänvirran elämästä haluaisi tehdä yksityiskohtaisen tarinan, vaatisi se kokonaisen kirjan. Taide, tanssi ja yhteisöllisyys ovat kulkeneet punaisena lankana kaikessa tekemisessä, ja suuressa osassa projekteista hän on työskennellyt lasten ja nuorten sekä muiden taiteilijoiden kanssa.
Esimerkkinä mainittakoon vanha linja-auto, jonka hän rakensi uudestaan ja kiersi kolme vuotta yhdessä 35 eri taiteilijan kanssa esimerkiksi Kreikassa, Turkissa, Kazakstanissa, Azerbaidžanissa, Kirgisiassa, Uzbekistanissa, Armeniassa ja Syyriassa.
– Nämä ovat alueita, joilla lapset joutuvat usein töihin nuorina. Esimerkiksi Kirgisiassa tapasimme lapsia, jotka tekivät ruokaa aamusta iltaan. Me autoimme heitä keittiössä koko päivän, ja kun oli aikaa, loimme taidetta lasten kanssa, ja esitimme muun muassa nukketeatteria, hän kertoo.
Sydänvirta on työskennellyt monessa avustusjärjestössä, muun muassa ensiavun parissa. Samalla hän on koko ajan miettinyt, kuinka hän taiteilijana voi auttaa lapsia ja nuoria, joilla on traumaattisia kokemuksia. Haitissa hän käynnisti projektin, jossa hän toimi Haitin ja Suomen lasten ”kirjeenvaihtajana” ja lapset lähettivät kirjeitä ja taidetervehdyksiä toisilleen.
Mutta kova työ vei virtaa. Sydänvirta koki henkisten voimavarojensa loppuvan, koska hän teki niin paljon itse. Silloin tanssi astui kuvioihin entistä vahvemmin. Hän opiskeli tanssia Saksassa ja tapasi improvisaatiotanssikurssin aikana pohjoisruotsalaisen ElinMaria Anderssonin, nykyään sukunimeltään Sydänvirta. Vain kolme kuukautta ensitapaamisen jälkeen he pitivät ensimmäisen työpajansa yhdessä, ja siitä yhteinen elämä alkoi. Tanssiprojektin aikana, jolloin he vierailivat purjeveneellä lähes kaikilla Saaristomeren yli kahden asukkaan saarilla, syntyi ajatus asettautua asumaan saaristoon.
– Kun tulimme Nötöseen, tunsimme, että tämä on kotimme. Kaikki tapaamamme henkilöt olivat niin ystävällisiä ja vieraanvaraisia, kertoo Sydänvirta, joka myöhemmin onnistui houkuttelemaan myös Lotta Laaksosen perheineen saarelle hoitamaan Nötöbodenia.
Kuusi vuotta sitten pariskunta perusti Moving heart -yrityksen, joka tarjoaa melontaa, joogaa, mindfulnes:ia ja erilaisia tanssin muotoja, kuten improvisaatiotanssia, vesitanssia ja aguahara-vesiterapiaa. Nötödagenin aikana monet ovat nähneet Sydänvirtojen pitämässä lasten satutanssityöpajaa ja esiintyvän klovneina. Ja heidän Onni on ensimmäinen Nötössä syntynyt lapsi 36 vuoteen.
Gabriel Sydänvirta on palannut sinne mistä aloitti, veden äärelle.
– Olen siinä kiitollisessa asemassa, että perheeni on aina tukenut minua. Haluan ravistaa normeja ja kulkea omaa polkuani, palvella yhteisöä ja inspiroida muita, hän sanoo.
Tuuli Meriläinen
tuuli.merilainen@aumedia.fi