Merimetsoja sinne ja tänne!

Kuka haluaa sata merimetsoa? Haluamme päästä niistä eroon, mutta ainoa mahdollisuus on ajaa ne pois pesimään jonkun toisen saareen. Näin meidän viranomaiset tulkitsevat EU:n lintudirektiiviä.

Lintudirektiivissä on listattu lintulajit joita on suojeltava niin, että ne saavuttavat suotuisan suojelun tason. Taso määritellään kolmella kriteerillä: 1. Laji säilyy elinvoimaisena luontaisessa ympäristössään, 2. Lajin luontainen esiintymisalue ei ole supistumassa ja 3. Lajin elinympäristöt ovat riittävät turvaamaan sen kantojen säilymisen.

Ympäristöministeriön asettaman työryhmän tehtävänä oli laatia merimetsolle kannanhoitosuunnitelma. Vuoden 2005 loppuraportissa todettiin yksimielisesti, että merimetson suotuisan suojelun taso oli jo saavutettu. Silloin meillä oli 5.000 pesivää paria, nyt niitä on yli 27.000.

Lintudirektiivi on siltä osin puutteellinen, että siihen ei sisälly ohjeita miten suojelun voisi päättää. Ainoa vaatimus on, että suotuisan suojelun taso pysyy. Monet maat ovat tulkinneet määräystä niin, että kun suotuisan suojelun taso on saavutettu voi itse päättää sallitaanko metsästys. Ei meillä Suomessa! Täällä suojelua jatketaan vaikka kanta on ylittänyt vaaditun suojelun tason viisinkertaisesti.

Olin jäsenenä merimetsotyöryhmässä jolle viranomaiset asettivat tehtäväksi löytää eri intressipiirien välinen yhteisymmärrys keskustelujen kautta. Osa jäsenistä ei voinut hyväksyä merimetsokannan pienentämistä. Kalatalousedustajat olisivat hyväksyneet metsästyksen, säilyttäen suojelutason.

Viranomaisten edustajien kanta oli, että toimenpiteitä kannan pienentämiseksi ei voi toteuttaa. Meitä pyydettiin etsimään alueita jotka kaikki osapuolet voisi hyväksyä merimetsojen pesäpaikoiksi. Porkkanaa ja piiskaa käyttäen ohjattaisiin merimetsot pesimään valitsemillemme alueille jossa kalakannalle ei aiheutuisi haittaa.

Tämä esitys kaatui heti! Miten saataisiin merimetsot pesimään ihmisen osoittamissa paikoissa?

Voisi esimerkiksi kuljettaa oksia kauas puuttomaan ulkosaareen ja sen jälkeen häätää merimetsot nykyisiltä pesäpaikoiltaan! Merimetsot kiertelisivät saaria ja huomaisivat, wow, onpa hienoja risuja, tänne me muutamme! Hylkeille on luotu hylkeensuojelualue Jurmon eteläpuolelle. Siellä ne lisääntyvät, mutta kalastavat sisempänä, Airistolla ja Vapparilla. Voisiko ajatella, että merimetsot pysyisivät ulkosaaristossa?

Ei, se ei ole todennäköistä! Lähtötilanne on täysin erilainen. Hylkeet ovat lisääntyneet satoja vuosia valitsemillaan kareilla, jotka ihminen nyt on rauhoittanut. Merimetsot pakotettaisiin, vastoin tahtoaan, ihmisen valitsemille pesimäsaarille.

Viranomaiset ja poliitikot ovat olleet tunteettomia merimetsojen aiheuttamiin vahinkoihin nähden. Hajuhaitat ja puustohaitat ovat voineet johtaa siihen, että merimetsot on saanut häätää. Veden alla tapahtuvaa kalakantojen verottamista niin, että ammattikalastajat ovat siitä kärsineet, tätä ei olla uskottu todeksi.

Nyt on kuitenkin tapahtunut läpimurto, oikeusministeri on sitä mieltä, että valkoposkihanhet ja merimetsot voisi siirtää EU:n metsästettävän riistan listalle ja ympäristöministerin mielestä merimetsojen metsästykselle voisi antaa luvan jos EU siihen suostuu.