Music Box: Palanen suomalaista musiikkihistoriaa

Entisessä lääkärin talossa Malmnäsissä toimi vuosina 1989–1998 erittäin tuottelias äänitysstudio.

Toukokuussa tulee kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun Music Box -äänitysstudio päätti lopettaa toimintansa ja eräs aikakausi suomalaisessa – ja erityisesti paraislaisessa – musiikkihistoriassa päättyi.

Löytyykö levykokoelmasta näitä?

Onko sinullakin kappale paraislaista musiikkihistoriaa omassa levykokoelmassasi? Hyvin mahdollista. Lista Music Boxissa äänittäneistä artisteista ja yhtyeistä on nimittäin melko pitkä. Genrejäkin löytyy laidasta laitaan.

Neljä Ruusua, Pääkköset, Ismo Alanko, Joel Hallikainen, Boycott, Kauko Röyhkä, 22 Pistepirkko, Pekko Aikamiespoika, Dreadline, Tuula Amberla, Juliet Jonesin Sydän, Xysma, Vilperin Perikunta, Limonadi Elohopea, Steve Webb, Country Express (katso kuva!) ... Kaikki nämä ja monet muut ovat käyneet vuonna 1905 rakennetussa huvilassa äänittämässä kappaleita. Talo on varmasti nähnyt (ja kuullut) yhtä sun toista.

Tästä löydät Spotify-soittolistan, johon on koottu Music Boxissa kokonaan tai osittain äänitettyjä levyjä ja kappaleita:

https://open.spotify.com/user/mikael.heinrichs/playlist/4OLlXk59I5TJTuTtHO3hKh

Vähän muutakin kuin rokkia

Tässä lueteltujen rock-musiikin saralle sijoittuvien artistien lisäksi studiossa on äänitetty niin kansanmusiikkia kuin muutakin – mutta 90-prosenttisesti toki juuri rock-henkistä kamaa. Lähes jokainen Paraisilla 1990-luvulla vaikuttanut bändi lienee ainakin kerran ollut Music Boxin tiloissa äänittämässä vähintään demoa.

Wintergalanin pääpalkintona oli yhteen aikaan studioaikaa juuri tähän kyseiseen äänitysstudioon.

Ensiaskeleet Kaarinassa

Kultturiprofiili Riddo Ridberg oli jo varhaisessa vaiheessa mukana hankkeessa, joka itse asiassa sai alkunsa kun Kim Törnroth päätti siirtää perustamansa KT-Studios -yhtiön Kaarinasta Paraisille vuonna 1987.

– Hän aloitti studiotoiminnan 16-raitaisella studiolla Kaarinassa ja sai jostain vihiä tästä huvilasta Paraisilla, jonka ”Yhtiö” vuokrasi. Samalla laitteistoa päivitettiin 24-raitaiseksi, mikä oli siihen aikaan kovan tason ammattilaisstudion standardi. Törnroth haki myös yhtiökumppaneita uudelle firmalle, Ridberg kertoo.

Hän oli jo aikaisemmin työskennellyt Törnrothin leivissä suomenkielisten äänikirjojen parissa, sillä KT-Studio tuotti myös sellaisia.

Omistuspohjaa laajennettiin

Pikku hiljaa paikalliset muusikot Mats Lervik ja Manku Ekman tulivat mukaan kuvioihin ja vuonna 1989 perustettiin Music Box -osakeyhtiö.

Ensimmäiset asiakkaat kävivät äänittämässä jo tammikuussa 1989.

– Siinä vaiheessa olimme jo siirtäneet Kimin vanhan studion rakennuksen alakertaan ja muokanneet siitä MIDI-studion, jossa tehtiin muun muassa radiomainoksia. Se toiminta kuitenkin hiipui sitä myöden kun muita hommia tuli lisää.

Nelikko huomasi melko nopeasti, ettei neljän henkilön pitäminen palkkalistoilla ole toimiva ratkaisu, joten Ridberg palkattiin talon pääasialliseksi äänitysteknikokso. Kolme muuta työskentelivät muualla ja kävivät silloin tällöin heittämässä keikkaa Malmnäsissä.

– Varsinainen studio koostui kolmesta äänityshuoneesta, joista kahta käytettiin ahkerasti ja kolmas oli ikään kuin varalla. Huoneet olivat isoja ja korkeita ja niissä oli hyvä akustiikka. Valvomosta oli näköyhteys kaikkiin huoneisiin ja piuhoja kulki ristiin ja rastiin eri huoneiden välillä.

Isoilla omat teknikot

Tunnetummilla kokoonpanoilla saattoi olla matkassa mukana myös oma äänitysteknikko, joten silloin Ridbergin rooli oli pikemminkin avustajan.

– Vastailin silloin enimmäkseen erilaisiin kyselyihin ja hoidin asioita. Tulihan sieltä hieman outojakin toivomuksia aina välillä, hän nauraa.

Bändien ja artistien mukanaan tuomia teknikkoja olivat esimerkiksi TT Oksala, Dan Tigerstedt, Riku Mattila, Mats Huldén, Risto Asikainen, Pave Maijanen, Anssi Kela, Hannu Leidén, Esa Pulliainen, Måns Groundstroem sekä monet muut.

Erilainen ympäristö

Asiakkaita hankittiin levy-yhtiöiden kautta, mutta markkinointi ei ehkä näin jälkikäteen katsottuna ollut niin tehokasta kuin se olisi voinut olla.

Osittain sana myös kulki piireissä, eikä ympäristöstä varmasti ollut ainakaan haittaa. Meri, oma ranta ja rauhallinen sijainti oli monelle kaupunkilaisbändille luovuuden tyyssija, kun houkutuksia ja muuta hälinää ei juuri ollut.

– Sijainnissa oli hyvät ja huonot puolensa. Saimme usein isompia ja pitkäkestoisempia projekteja, sillä jotkut viettivät täällä kolme–neljä viikkoakin.

Tarvittaessa majoitustilaakin järjestyi. Toisaalta tänne ei myöskään tultu Helsingistä piipahtamaan muutaman kitarasoolon takia, vaan ne tehtiin sitten muualla kun taustat oli tehty meillä.

Hämärähommia

Siihen aikaan aulassa komeilivat kaikki studiossa työstetyt albumit vieri vieressä. Musiikkiprojektien ohessa väliin mahtui joskus hieman oudompiakin juttuja.

– Kerran meille tuli asiakas, joka halusi putsata äänittämänsä vieraskielisen puhelinkeskustelun josta en ymmärtänyt sanaakaan. Kyllä siinä varmasti oli jotain vilunkipeliä mukana, mutta asiakas oli ainakin tyytyväine lopputulokseen, Ridberg sanoo.

Syntyikö "Pekko" Paraisilla?

Pekko Aikamiespoika, eli Timo Koivusalon pitkäaikainen alter ego otti myös ensiaskeleensa Music Boxin tiloissa, jossa Koivusalo ja Joel Hallikainen kävivät usein äänittämässä kappaleita.

– He äänitivät meillä useammat singlet. Eräänä päivänä Koivusalo toi minulle valokuvakopista ottaman kuvasarjan, jossa näkyi lätsäpäinen mies.

Hän esitteli miehen minulle Pekko Aikamiespoikana ja he olivat aikeissa äänittää vappusinglen jonka esittäjänä olisi juuri Pekko.

Koivusalolla ja Hallikaisella oli mukanaan kaksi valmista kappaletta, ”Rälläti, rälläti” ja ”Markkinapallo”. He esittivät kappaleen Ridbergille ja Ekmanille jotka nauhoittivat kappaleet C-kasetille.

– Sitten he antoivat meille vapaat kädet hoitaa taustat kuntoon viikossa ennen kuin herrat tulisivat itse laulamaan lauluosuudet.

Luovaa hommaa

Siitähän otettiin täysi ilo irti. Luovuus ei tuntenut rajoja, sillä Ridbergillä oli aivan uusi sampleri, jota hän hyödynsi kaikkiin ääniin, jotka tehtiin alusta loppuun käsityönä.

– Siellä on vaikka mitä ääniä, pannuhuoneen ovea käytiin paukuttamassa, metalliromua sisältäviä säkkejä pudotettiin lattialle ja Mats Lervikin koiran haukuntaakin äänitettiin. Ihan kaikkea siis.

Koivusalo ja Hallikainen olivat tyytyväisiä lopputulokseen joka oli kaikkea muuta kuin tavanomainen.

– Kävi täällä hieman raskaammankin lajin edustajia, sillä metallimusiikki oli suhteellisen uutta siihen aikaan. Eräskin bändi halusi kaikki soittimet niin matalaksi viritetyiksi kuin mahdollista ja laulu oli puhdasta örinää. He halusivat koko ajan lisää säröä kaikkeen, joten iskin sitten lopulta kaikki palikat mitä minulta löytyi sinne. Viisitoista vuotta myöhemmin löysin yhtyeen tietoja ihan sattumalta netistä ja minut on siellä merkitty tuottajaksi. Archgoat oli yhtyeen nimi, Ridberg kertoo.

Digiaika teki tuloaan

Lähestyttäessä 1990-luvun loppua, digitaaliset studiot tekivät läpimurtoaan ja haluttiin pois isoista ja raskaista studioista. Samalla 1990-luvun puoliväli merkitsi myös talousvaikeuksia studiolle, sillä valuuttalainojen korot nousivat pilviin.

– Olimme kaikki neljä muusikkoja ja teknikkoja eikä kukaan meistä ollut erityisen kiinnostunut laskujen ja karhukirjeiden lähettämisestä. Jos olisimme tajunneet palkata jonkun talousihmisen olisimme varmasti selvinneet paremmin.

Alkuperäinen Music Box ajautui konkurssiin ja uusi yhtiö jatkoi muutaman vuoden ajan, mutta vuonna 1997 alettiin miettimään pillien pistämistä pussiin.

– Joko lopetamme tai hankimme uudet digitaaliset laitteet. Mietinnän jälkeen päätimme lopettaa toiminnan kokonaan. Viimeinen äänite joka tehtiin Music Boxissa oli Green Onionin demokasetti vuonna 1998, Ridberg kertoo.

Laitteet taas huudossa

Sen ajan tekniikka on jälleen kovassa huudossa. Kahden tuuman nauhuri Otari MX-80 on edelleen käytössä, eli kestäviä olivat laitteet siihen aikaan.

– Jos olisimme säästäneet laitteet, niistä olisi tänä päivänä saanut huomattavasti paremman hinnan kuin mitä me saimme vuonna 1998.

Niiden laitteiden kanssa työskenteleminen oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin nykyajan tietokoneiden kanssa tekeminen. 24-raitaisen kappaleen miksaaminen manuaalisesti on melkoinen koettelemus.

– Olihan se erilaista käsityötä ja kekseliäisyyttä vaadittiin joka käänteessä. Kaikua haettiin joskus mikittämällä kolkko vessa, rumpuja äänitettiin autotallissa ja ääntä kierrätettiin erilaisten kaiuttimien kautta...

Kuvatkin kortilla

Ridbergillä ei enää ole hallussaan kovinkaan paljon muistoesineitä niiltä ajoilta, mutta yksi effektilaatikko ja nauhoitteet ovat säilössä. Muistoja unohtamatta – ja niistäkin osa on sellaisia jotka eivät välttämättä kelpaa lehtien palstoille.

– Valitettavasti minulla ei juurikaan ole valokuvia studiosta, sillä niitä taisi löytyä neljä kappaletta yhdeksän vuoden ajalta, hän nauraa.

– Jopa Remukin kävi meillä kerran tuottamassa ja taustalaulamassa yhden kappaleen eräälle suomalaiselle yhtyeelle. Se olikin melkoinen iltapäivä...

Music Boxin taipaleesta koostettu Facebooksivu löytyy osoitteesta fb.me/MusicBoxRecordingStudio.

Mikael Heinrichs

050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

Lue myös muita nostalgisia juttuja PK:n netistä: