Naispuolinen Mozart

Muutama viikko sitten luin opiskelutehtävääni liittyen 80-luvulla kirjoitetun tekstin. Tekstin kirjoittaja oli kirjailija Anthony Burgess, jonka teoksiin lukeutuu muun muassa Kellopeliappelsiini, ja tekstissään hän aprikoi, miksi ryhmä feministejä oli nimennyt hänet ”vuoden 1980 sovinistisiaksi” (Sexist Pig of the Year 1980). Hän pohti muun muassa sitä, että vaikka naisia on aikojen saatossa usein opetettu soittamaan erilaisia soittimia, kuten pianoa, ei kuitenkaan ole syntynyt Mozartiin verrattavaa naismuusikkoa tai -säveltäjää. Hän ajatteli, että koska niin monet naiset osaavat soittaa jotakin soitinta, olisi naispuolisen Mozartin pitänyt jo ilmestyä, mutta koska sellaista ei ole, on naisten selvästikin oltava miehiä heikompia soittajia.

Burgess erehtyy ainakin siltä osin, että vaikka naisia opetettiin soittamaan esimerkiksi pianoa, tarkoituksena oli usein opettaa soittamaan viihdykkeeksi, eikä ajatuksena ollut, että naiset oppisivat säveltämään. Naisille ei annettu samoja mahdollisuuksia toteuttaa musiikkiuraa kuin miehille, sillä naisten tärkein tehtävä oli huolehtia lapsista ja kodista. Kuka ehtii säveltää, kun kodin- ja lastenhoito on täysipäiväistä työtä?

Burgess kuoli 1990-luvulla, ja teksti oli selvästi vanhentunutta, mutta se jäi kuitenkin mieleeni. Nykyään, kun naisilla on mahdollisuus musiikkiuraan, musiikin top-listojen kärjissä onkin useita naisia. Jos hakee Googlesta tämän hetken suosituimman musiikin listaa, pompahtavat naisartistit kuten Taylor Swift, Beyoncé, Sabrina Carpenter, Billie Eilish ja monet muut heti esiin. Kyse ei myöskään ole uudesta ilmiöstä, sillä ovathan Madonnan ja Cherin kaltaiset artistit olleet suosittuja jo kauan ennen 2000-lukua.

Yllä mainituista henkilökohtainen suosikkini on Taylor Swift, ja kävinkin kuuntelemassa hänen keikkaansa toukokuussa Tukholmassa. Kaikki hänen kolme konserttiaan Friends Arenalla löivät aikaisemmat yleisöennätykset, ja viimeinen konsertti, jossa minä kävin, keräsi kaikista suurimman yleisön. Swift on rikkonut ennätyksiä koko kiertueensa ajan, ja The Eras Tour -kiertue on myös kaikkien aikojen eniten tuloja tuottanut konserttikiertue. Yhdysvalloissa yleisön pomppiminen Shake It Off -kappaleen aikana aiheutti jopa pienen maanjäristyksen. Lippuja oli niin vaikea saada, että ihailijoiden kesken kiertueen lipunmyyntiä kutsuttiin ”suureksi sodaksi” (”The Great War”). Nimitys on viittaus yhteen Swiftin lauluista.

Erityistä Taylor Swiftissä on, että hän pysyy suosittuna riippumatta siitä, mitä musiikkigenreä hän edustaa. Hän aloitti uransa kantrilaulajana ja on sittemmin vaihtanut muihin genreihin. Jokaisessa albumissa on oma värinsä, estetiikkansa ja soundinsa. Viljelemällä musiikkivideoihinsa, sosiaalisen median julkaisuihinsa ja konsertteihinsa pieniä johtolankoja siitä, mitä tuleman pitää, hän pitää faninsa kiinnostuneina ja saa heidät odottamaan innolla tulevaa. Sosiaalisessa mediassa analysoidaan kaikki, mitä Swift sanoo, ja keksitään teorioita siitä, mitä Swift seuraavaksi julkaisee. Marraskuusta asti fanit ovat yrittäneet ennustaa Reputation (Taylor’s version) -albumin julkaisuajankohtaa. Albumi olisi osa Swiftin uudelleenäänittämisprojektia, joka juontaa juurensa siitä, että levy-yhtiö myi Swiftin levyt toiselle henkilölle, vaikka Swift oli kertonut haluavansa ostaa ne, sillä hän haluaa omistaa musiikkinsa itse. Tämä projekti on myös vaikuttanut musiikkialaan, sillä nyt monet levy-yhtiöt kieltävät levytyssopimuksissaan artistia uudelleenjulkaisemasta musiikkiaan kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen, koska Taylor Swiftin ja Big Machine Records -yhtiön sopimus kielsi uudelleenjulkaisemisen kolmen vuoden ajan.

En tiedä, voiko ketään mainituista kutsua naispuoliseksi Mozartiksi, mutta sanoisin, että Burgessin väite ei pidä paikkaansa, vaikkei hän itse ehkä elänytkään tarpeeksi kauan nähdäkseen kuinka väärässä oli. Naiset osaavat ja haluavat luoda hyvää ja suosittua musiikkia, jos he vain saavat siihen mahdollisuuden eivätkä joudu oman aikansa vangeiksi.

Linn Turkki

PK:n kesätoimittaja

Käännös: Helene Helo