Olisiko sen voinut tehdä toisinkin?
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Osa tästä kirjoituksesta on julkaistu jo aikaisemmin ÅU-lehdessä, mutta aihe tuntui kaikesta huolimatta niin ajankohtaiselta, etten malttanut olla tarttumatta tähän vielä kertaalleen.
Kyse on tietenkin viime torstaina järjestetystä Koulut yhdessä -tapahtumasta keskusurheilukentällä.
Eräs ajatus tulee mieleen heti kun olen nähnyt esityksen. Kun ottaa huomioon, että oppilaiden ja opiskelijoiden sisään- ja ulosmarssit kestivät lähes yhtä pitkään kuin varsinainen esitys, en voi olla ajattelematta että tämän olisi voinut tehdä toisinkin.
Kun kerran näkee niin paljon vaivaa, että rakentaa ison esiintymislavan, asentaa valot ja äänet, kutsuu paikalle lähemmäs 2 000 oppilasta ja opiskelijaa (todellisuudessahan paikalla oli kuvien perusteella vain noin puolet tästä lukumäärästä, tosin erittäin kunnioitettava lukumäärä sekin) olisi odottanut jotain lisäohjelmaa samalla kertaa.
Tämä kun oli kuitenkin sen verran ainutlaatuinen tapahtuma, että tuntuu melkeinpä tuhlaukselta ajattaa paikalle paljon väkeä linja-autoilla ja muilla kuljetuksilla – kun he eivät edes ehdi sen enempää tutustumaan toisiinsa – yhdessä. Toki suurin osa oppilaista ruokailivat koulukeskuksessa, mutta tietenkin tilanpuutteesta johtuen eri vuoroissa.
Lisäksi olen täysin vakuuttunut siitä, että monet isovanhemmat olisivat meiellään nähneet esityksen – mutta nyt katsomo oli lähestulkoon tyhjänä. Hyvä jos lehtereiltä bongasi yhteensä 30 henkeä.
Ehkä tapahtumaan olisi voinut kutsua paikalle ikäihmisiä tai päivähoidon lapsia ja tehdä tästä todellakin sukupolvet ylittävä tapahtuma – yhdessä – joka jäisi paikallaolijoiden muistiin vuosikausiksi?
Toki ymmärrän että tässä on kyse niin turvallisuudesta, yksilön suojasta kuin yhdenvertaisuudestakin – saaristokoulujen oppilaiden isovanhemmat eivät todennäköisesti olisi päässeet paikalle välimatkojen ja matkustusaikojen johdosta.
Tämä ei ole mikään valituskirjelmä, vaan rakentavaa palautetta. Järjestelyt paikan päällä toimivat hienosti, lapset ja nuoret vaikuttivat innokkailta ja olivat hyvin hengessä mukana. Paikalla olleet harvat pitivät todennäköisesti näkemästään – vaikka sitä Maamme laulua toki olisi voinut harjoitella hieman enemmän.
Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi