Paljon kauniimpi taksiasema

Miltä Paraisten taksiaseman ympäristö voisi näyttää?

Tätä VårKultur-työryhmä kysyi viideltä taiteilijalta,

jotka esittelivät ehdotuksensa maanantaina.

Miltä kuulostaa Paraisten Pentagon, Piparkakku-veistos tai piparkakkukivetys, galleria tai majakka taksiaseman vieressä? Mm. näitä olivat esittäneet taiteilijat Hans G. Hästbacka, Arja-Maarit Puhakka, Anna Nyreen, Lasse Andersson ja Helena Haartman.

Kuvataiteilija Arja-Maarit Puhakalla on kaksi ehdotusta. Toinen on kylttejä, jotka johdattavat mielenkiintoisen historian omaaville paikoille kuten Seurojentalo 1924-2013, Pikku Stockmann 400 m (Lähetyspuoti), uimahalli (valmis vuonna 2100), Maneesin emäntäkoulu (Martat antavat parhaansa) ja silta Nauvoon (valmis noin 100 vuoden kuluttua). Toinen vaihtoehto on PepParainen, Parainen voilla. Rondelli ja sitä ympäröivä alue katetaan piparien muotoisilla laatoilla. Lisäksi voitaisiin pystyttää piparkakunmuotoisia patsaita, jotka toimisivat liikenteenjakajina. Puhakan mukaan Paraisten piparkakut ovat olleet erityisen hyviä kun ne on sivelty voilla, vähän voita ei olisi pahaksi kaupungin imagollekaan ja silloin muutkin näkevät miten hieno kaupunki meillä on.

Kuvataiteilija Hans G. Hästbacka on tehnyt taksiaseman pienoismallin. Hän kutsuu ehdotusta Paraisten Pentagoniksi, mutta siihen kuuluu  Pentagonin lisäksi myös monta muuta tyylikästä yksityiskohtaa.

– Ajattelin ensin yrittää integroida arkkitehtonisesti ja rakennushistoriallisesti kauniin vanhan taksiaseman uudisrakennukseen, mutta valitettavasti kuluneen rakennuksen remontointi olisi tullut liian kalliiksi ja niinpä se purettiin. Vanhan rakennuksen osia myydään matkamuistoina paikallisissa liikkeissä. Varat menevät lyhentämättöminä uudisrakennuksen toteuttamiseen. Uusi rakennus on viisikulmainen ja siinä on seitsemän kerrosta. Rakennusmateriaali on kaunista betonia. Ylimmässä kerroksessa on luksussviitti ”peilisali”.

Rakennuskompleksi on ensi kädessä tarkoitettu luksushotelliksi varakkaille turisteille tai asuintaloksi hyvin toimeentuleville eläkeläisille. Ylin kerros voitaisiin mahdollisesti vuokrata näköalapaikkana lintutarkkailijoille muuttolintukaudella. Pahimmassa tapauksessa rakennusta voidaan käyttää myös toimistotiloina. Talo on kerskarakennus vailla vertaistaan Paraisilla. Rakennuksen katolla on kotkanpesä. Pesässä on jäljellä vain kaksi poikasta, molemmat ”vanhemmat” vei huhtikuinen myrskytuuli.

Hästbackan visiossa kivetys on tehty siksak- ja kukkakuvioilla. Osassa kukkakuvioiden kiviä on ”kompassiruusukaiverruksia” sekä paraislaisaiheisia valokuvakaiverruksia. Valokuvat ovat Paraisten kirkosta, Utön majakalta ja Nötöstä ja ne on otettu taiteilijan omaan erityisalaan kuuluvalla neulansilmäkameralla. Suntissa kelluu yksitoista erikokoista paperivenettä. Ne voidaan taiteilijan mukaan valmistaa joko lasikuidusta tai muovista. Veneisiin tulisi paikallisia paikannimiä ja karttoja. Suntin toisella puolella on kalkkikivestä tehty spiraali. Se on vertauskuva kaikelle sille mitä elämältä toivotaan ja mitä ei loppujen lopuksi koskaan tavoiteta, kertoo Hästbacka.

Kuvataiteilija Helena Hartman on maalannut kaksi taulua, jotka esittävät majakkaa nykyisen taksiaseman paikalla. Majakka olisi valo keskellä kylää, saariston johtotähti.

– Minusta taksiasema on iso ja ruma ja mielestäni se voitaisiin purkaa. Ajatuksena on että keskustassa oleva majakka yhdistäisi saariston monet johtoloistot ja toisi meidät yhteen. Se on myös konkreettisesti kohtauspaikka keskustassa, jonne voi kiivetä ja katsella kylän yli. Rakennuksessa on tietoa koko saaristokunta Paraisista. Taksiaseman lisäksi siellä voisi olla pyörien vuokrausta tai veneiden ja kanoottien vuokrausta, jolloin se vuorostaan ”lähettää” meidät uusiin seikkailuihin kaupungissa.

Valokuvaaja ja yrittäjä Lasse

Anderssonin näkemys taksiasemasta on  galleria.

– Haluasin nähdä kaupungin taiteen kaupunkina. Täällä saisi mielellään olla vähän värikkäämpää ja niin hienoa että matkailijat haluavat tulla katsomaan kaupunkiamme. Juuri nyt ei ole aivan näin, talot ovat aika ikäviä. Visioni on nimeltään Art Taxi. Itse en käytä taksia, mutta minusta myös niillä jotka eivät käytä taksia pitäisi olla jotain hyötyä paikasta. Visiossani on yksi lisäkerros jossa sijaitsee  galleria. Se olisi taksi- ja taideasema, joka olisi öisin hienosti valaistu.

Keraamikko ja taiteilija Anna Nyreen ehdotuksessa on kolme betoniveistosta – Vieraat Linnut, joiden värit olisivat punainen, sininen ja keltainen. Hän jättää monta kysymystä avoimeksi yleisölle.

– Autiolle paikalle Paraisten keskustaan on muuttanut vieraita lintuja. Mitä ne tekevät täällä? Odottavatko ne jotain vai ovatko ne vain ottaneet paikan haltuunsa? Taksiasema on vähän kuin odotushuone, joten ehdotuksessa on vähän sivulla olevia hahmoja, lähes inhimillisiä mutta kuitenkin lintuja. On meidän asiamme lähestyä niitä ja ottaa selvää keitä he ovat ja mitä he haluavat.

Nämä kuusi ehdotusta ovat nähtävillä Paraisten kirjastossa 9. toukokuuta saakka. Kävijät voivat äänestää suosikkiaan mutta hankkeen järjestävät korostavat että kyseessä ei ole kilpailu vaan leikkimielinen taideprojekti, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua. Äänes-täjien kesken arvotaan taidekirjoja.

Jimmy Lindberg

– Olen kotoisin Kemiöstä ja olen käynyt Paraisilla vain muutaman kerran. Nyt opiskelen ammattikorkeakoulua Noviassa. En ensin tiennyt mikä paikka oli kyseessä koska en ole koskaan huomannut sitä täällä käydessäni. Piparkakkuidea on hauska, haluaisin mielelläni nähdä huomiota herättävän ja värikkään toteutuksen, joka piristää kaupunkikuvaa.

Birgitta Granvik

– Tämä on hyvä tapa herättää ajatuksia ja ideoita. Meillä pitäisi olla kaupungissa enemmän julkisia taideteoksia eikä niiden tarvitsisi olla kalliita. Pidin Nyreenin linnuista, ne ovat hauskoja eikä niistä tarvitsisi tulla niin kalliita. Myös viereinen rondelli voitaisiin tehdä hauskemmaksi ja sen suhteen pidin eniten Puhakan piparkakkuideasta. Olen toiminut matkailuoppaana ja minusta on tärkeää että on vertauskuvia kuten juuri piparkakut ja kalkkikivi. Tärkeää on myös rauha, aina ei tarvitse olla kauheasti ihmisiä.

Aya Lundsten

– Olen hyvin kiinnostunut siitä miltä kaupungissamme näyttää. Olen ollut rakennuslautakunnan jäsen, nyt olen ympäristölautakunnassa, olen keraamikko ja haluan että ympärillämme on kaunista. Minusta Hästbackan ja Anderssonin ehdotusten yhdistelmä olisi hyvä. Taksiasema saa minusta jäädä paikalleen, se on niin ruma että se on ihana. Pidin myös Hästbackan ideasta kivetyksestä. Vessat voitaisiin säilyttää koska julkisia käymälöitä tarvitaan, mutta taiteilijat voisivat kaunistaa niitä. Pidin myös hyvin paljon pienestä taidegalleriasta, joka houkuttelisi ihmisiä.

Marina Saanila, suomennos Leena Lehtonen