Paras aika on tänään ja seuraavaksi paras on huomenna
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Olen viime vuosina tullut siihen tulokseen, että autoni ei ole kulkuväline vaan elämänfilosofinen projekti. Siihen on vaihdettu niin monta osaa, että oikeastaan sitä voisi pian alkaa jo kutsumaan uudeksi. Auto on ollut rikki niin usein, että vuokra-auton avaimet tuntuvat jo omilta ja korjaamon henkilökuntakin jo lähipiiriltä.
Teini-ikäinen poikani on seurannut tätä näytelmää vierestä. Hänen roolinsa on ollut yksinkertainen: kysyä säännöllisesti, hieman vino hymy huulillaan, eikö olisi järkevämpää myydä auto ja ostaa uusi. Minun roolini taas on ollut monimutkaisempi. Olen esittänyt vakuuttavia perusteluja, kuten ”markkinatilanne”, ”nyt ei ole oikea hetki” ja tietenkin klassikon: ”katsotaan vähän myöhemmin, kun juurihan se saatiin kuntoon”.
Näiden selitysten varjolla olen käyttänyt enemmän rahaa korjauksiin kuin mitä auto koskaan toisi myydessä, mutta ainakaan en ole joutunut tekemään päätöstä.
Koska ehkä paras hetki ei ole silloin, kun kaikki on valmista. Ehkä paras hetki on silloin, kun uskaltaa aloittaa. Tänään. Tai viimeistään huomenna.
Kun auto jälleen kerran loppuvuodesta jätti minut pulaan, poikani ei enää kysynyt. Hän totesi. Nyt myyt sen. Aloitin vastaukseni huolellisella pohdinnalla oikeasta ajankohdasta, kunnes minut keskeytettiin. ”Paras aika on tänään ja seuraavaksi paras on huomenna.”
Siinä se oli. Yhdessä lauseessa enemmän elämänviisautta kuin monessa itseapukirjassa yhteensä.
Jäin miettimään, miksi me aikuiset olemme niin hyviä odottamaan sitä mystistä oikeaa hetkeä. Sitä, jolloin kaikki tuntuu varmalta, olosuhteet täydellisiltä ja epävarmuus on poissa. Odotamme valaistumista, vaikka useimmiten saamme vain kalenterin täyteen tekosyitä. Oli kyse sitten auton myynnistä, työpaikan vaihdosta, elämäntaparemontista tai vaikkapa perheen perustamisesta, lykkääminen tuntuu turvallisemmalta kuin toiminta.
Totuus on, että muutos syntyy harvoin varmuudesta. Se syntyy päätöksestä. Epämukavuudesta huolimatta. Harva herää aamulla täysin levollisena ajatukseen suuresta muutoksesta. Useammin löydämme itsemme aamulla kahvikuppi kädessä lievästi ahdistuneina ja toivomme, että joku muu tekisi päätöksen puolestamme.
Vuoden vaihtuessa tein kaksiosaisen uuden vuoden lupauksen. Myyn autoni. Ja päätin yrittää elää niin, etten jää odottamaan täydellistä hetkeä. Että uskallan tehdä asioita, vaikka ne tuntuisivat keskeneräisiltä, pelottavilta tai vähän liian aikaisilta.
Koska ehkä paras hetki ei ole silloin, kun kaikki on valmista. Ehkä paras hetki on silloin, kun uskaltaa aloittaa. Tänään. Tai viimeistään huomenna.
Tuuli Haahtela-Koskinen on PK:n uusi kolumnisti vuodelle 2026. Hän on päävalmentaja ja hallituksen puheenjohtaja Skating Team Paraisissa, hän on Paraisten hyvinvointi- ja vapaa-aikalautakunnan jäsen ja PRSG Finland Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Hän on myös Ab Par-Is Oy:n hallituksen jäsen.