Pohjoismaista yhteistyötä parhaimmillaan

Kolmisenkymmentä leiriläistä Suomesta, Ruotsista ja Norjasta viettävät koko tämän viikon Pjukalassa. Siellä on käynnissä Pohjoismainen Kotiteollisuusleiri 2015.

Entisen kansanopiston, nykyisin Axxellin toimipisteen, käytävillä kaikuu ruotsin, norjan ja suomensekainen puhe. Tässä ollaan päästy pohjoismaisen yhteistyön ytimeen.

Osallistujat pääsevät tutustumaan erilaisiin pohjoismaista perua oleviin käsityömuotoihin. Usealla kurssilla ollaan lisäksi painotettu paikallista aspektia. Järjestävä taho Åbolands hantverk pyrkii kurssien osalta heijastamaan yhdistyksen kantaa ympäristötietoisuuteen liittyen, eli suosimaan mahdollisuuksien mukaan lähituotettuja ja luonnollisia materiaaleja.

– On ollut todella hauskaa huomata miten paljon yhteistä eri pohjoismaiden käsityöperinteissä onkaan, vaikka pieniä paikallisia eroavaisuuksiakin on olemassa, toteaa leirin koordinaattorina toimiva Kristiina Juvas.

Kalannahan parkitsemiskurssi kuuluu leirin suosituimpiin, sillä siihen osallistuu yhdeksän henkilöä. Täällä tehdään kauniita tuotteita norjalaisen lohen sekä kotimaisen kuhan ja mateen nahoista.

Aloititteko siis viikon kalastamalla, vai?

– Totta kai, olimme kaikki täällä jo neljän aikoihin maanantai-aamuna, eräs osallistujista heittää vitsinä.

Kurssin vetäjänä toimiva artesaani Hanna Nore on tuonut nahat mukanaan loviisalaisilta kalakauppiailta ja kalastajilta. Tiistain sateesta johtuen kurssilaiset joutuvat tungeksimaan sisätiloissa.

– Täällä haisee hieman pahalle, mutta me tosin emme sitä enää edes huomaa, hän nauraa.

– Aloitimme maanantaina kuivaamalla nahat, nyt olemme aloittaneet niiden työstämisen. Torstaina nahat olisi tarkoitus värjätä ja perjantaina niistä valmistetaan rannerenkaat. Aikataulu on suhteellisen tiukka, Nore myöntää sekoittaessaan patoja joissa muhii lepänkuorta, tammenlastuja ja sipulinkuoria.

Ne antavat nahalle täyteläisiä punaisen ja ruskean eri sävyjä. Toivelistalla on myös lupiineja, jotta saadaan sinertäviäkin sävyjä joukkoon.

Ruotsalainen Mats Johansson lähti mukaan leirille vaimonsa houkuttelemana ja osallistuu parkitsemiskurssille. Perheen kaksi tytärtä osallistuvat niin ikään leirille.

– Tämä on minulle täysin uutta, mutta todella mielenkiintoista – ja aikaa vievää, hän sanoo työstäessään mateennahkaa.

Kolmisenkymmentä kilometriä Stavangerista etelään sijatsevassa Brynessä asuva Olga Djuve on ensimmäistä kertaa eteläisessä Suomessa. Aikaisemmin hän on vain vieraillut Lapissa. Nyt hän lähti mukaan leirille yhdessä neljän muun alueelta tulevan käsitöistä kiinnostuneen kanssa.

– Maanantaina oli todella upeaa kun pääsimme työskentelemään meren äärellä. Luonto täällä on todella kaunista, hän sanoo lohennahka kädessään.

Kehräyskurssilla on neljä osallistujaa ja samalla koko leirin nuorin osallistuja. Hän tosin tuntuu olevan enemmänkin kiinnostunut lattialla ryömimisestä ja äidin huomion kiinnittämisessä.

– Eräs osallistujista työstää esimerkiksi mukanaan tuomaa kanin angoravillaa. Täytyy myöntää, että oppilaat ovat sisäistäneet rukin käytön todella nopeasti. Varsinkin ne, jotka eivät sellaista ole aikaisemmin käyttäneet, sanoo opettajana toimiva Britt Henriksson.

Luokkahuoneessa on myös pieni Know Sheep -projektin kokoama näyttely, jossa leirin osallistujat pääsevät tutustumaan eri lampaanrotujen villaan ja niistä valmistettuihin tuotteisiin.

Leirillä järjestetään myös ohjelmaa lapsille, sillä leirit ovat koko perheelle suunnattuja. Tällä kertaa lasten kurssille osallistuu kolme tyttöä Ruotsista.

He valmistavat muun muassa ritsan ja huovuttavat villapalloja sekä valmistavat näille säilytyspussin.

Kirjontakurssille osallistuu neljä oppilasta. Inspiraatiota on haettu muun muassa Paraisten kansallispuvusta. Kurssilla on myös valmistettu pieniä säilytyspusseja ompelutarvikkeille kuten saksille, sormustimelle, neuloille ja muille arvoesineille.

Kansallispukuteema nousi esille suomalaisen kansallispuvun 130-vuotisjuhlavuoden ansiosta.

– Kirjontatekniikoita on useita, tällä hetkellä teemme ketjusilmukkakirjontaa. Kyseessä on vanha tekniikka jota käytettiin esimerkiksi päähineissä, opettaja Eija Mendelin kertoo.

– Helppoa tämä ei ole, Ahvenanmaalta kotoisin oleva, nykyisin Ruotsissa asuva Keathy Ericsson-Jourdan vakuuttaa.

Hän ei ole aikaisemmin osallistunut kotiteollisuusleireille ajan puutteesta johtuen, mutta tällä kertaa leiri sattui sopimaan omaan kalenteriin.

– Ajattelin tämän olevan minulle sopiva juttu, mutta tämä vaikuttaa vaikeammalta kuin luulin.

Norjalainen akvarelliopettaja Trond Einar Solberg Indsetviken on nyt jo toista kertaa Paraisilla. Hän piti syksyllä suositun viikonloppukurssin täällä.

– Oppilaat ovat niin nopeita sisäistämään opit, ettei minua varmaan enää tarvita täällä, hän nauraa.

Kaarinalainen Eila Lumme-Kiuru osallistui syksyn kurssille, joten hän tiesi tasan tarkkaan millaiseen oppiin oli tulossa.

– Opetus on todella laadukasta ja teoriapuoli on hyvin hallussa. Käymme asioita läpi syvääluotavasti myös perusasioiden osalta. Tämä kerta on ainakin toistaiseksi ollut opettavaisempi kuin aikaisemmat kolme leiriä, joille olen osallistunut, hän sanoo saaden taustatukea kurssikaveri Ulla Czuryszkiewiczilta.

Kierreneulontakurssilla on niin ikään neljä osallistujaa, joista peräti kolme tulee samasta ruotsalaisperheestä.

Tässä kohtaa toimittajakin yllättyy, kun minulle yhtäkkiä tarjotaan lahjaksi kudottuja lapasia.

– Tämä on 1 638:s pari jonka lahjoitan, opettaja Kaja Lindberg kertoo pyytäessään minua kirjoittamaan nimeni ja pienen tervehdyksen muistikirjaansa.

Hän on ahkera kotiteollisuusleirien kävijä, sillä hän oli mukana jo ensimmäisellä pohjoismaisella leirillä vuonna 1984. Sen jälkeen vain muutama leiri on jäänyt väliin.

– Aikaisemmin koko perhe oli mukana leireillä, mutta joku jäi aina välillä pois. Lopulta jouduinkin lähtemään matkaan yksi. Mutta aina on ollut hauskaa, hän vakuuttaa.

Pjukalan upeassa ympäristössä kelpaa leireilllä. Leiriläiset viettävät paikan päällä yhteensä neljä päivää, eilen keskiviikkona vuorossa oli opastettu kierros Paraisilla ja saaristossa.

– Järjestäjien kannalta pitää vielä mainita saumattomasti toiminut yhteistyö Axxellin suuntaan, leirikoordinaattori Juvas muistuttaa.

Ensi vuoden leirin pitopaikka ei ole vielä selvillä, mutta Juvas toivoo salaa Färsaaria – kuten hän tekee joka vuosi.

Mikael Heinrichs

050 306 2004/mikael.heinrichs@fabsy.fi