Sinkun lapsenkaipuu

Sunnuntaina monet muistivat äitejään – olihan kuitenkin äitienpäivä. Niin tein minäkin, ja kuten kaikkein pienimmätkin päiväkotilapset tietävät: lahjoista parhain on joko villi piirros tai kyhmyinen askartelutuotos johon sisältyy ainakin keittämättömiä makaroneja ja piipunrasseja. Yleensä valitsen piirustuksen, sillä minun tekee niin pahaa heittää pois ruokaa.

Äitienpäivä voi myös olla kivulias päivä. Osalle päivä on muistutus lapsista, joita he eivät koskaan saaneet. Lapsettomien lauantaita vietetäänkin äitienpäivän aattona. Päivän tarkoituksena on tuoda esille tahattoman lapsettomuuden esiintymistä.

Ja odotan todella innolla sitä muutaman vuoden kuluttua ilmestyvää kyhmyistä askartelutuotosta jossa on piipunrasseja ja makaroneja.

Kun lähtee avaamaan tahatonta lapsettomuutta, useimmat ajattelevat hedelmättömyyttä – pariskuntia, jotka vuosien yrittämisestä ja hedelmöityshoidoista huolimatta eivät tule raskaaksi tai kokevat jatkuvia keskenmenoja. On myös olemassa elämäntilanteesta johtuvaa sosiaalista lapsettomuutta. Keho voi olla huippuiskussa, mutta puoliso ei ehkä halua lapsia. Tai ehkä asuu parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa tai kuten minun tapauksessani, ei kenenkään kanssa.

Korulauseissa sanotaan aina, että jokaiselle löytyy joku. Pitää vaan lopettaa etsiminen, niin tuo mystinen ”joku” ilmestyy kuin tyhjästä. Pitää vaan antaa sille aikaa. Ja aikaahan annetaan, vaikka millä mitalla. Aina siihen saakka, että huomaa että aika on käymässä vähiin. Naisen hedelmällisyys lähtee kuulemma laskuun 30 ikävuoden jälkeen ja 35 vuoden jälkeen todella jyrkkään laskuun. Mikäli haluaa äidiksi, sekin päivä tulee vastaan kun ei enää ole aikaa odotella. Mitä neuvoksi? Aloittaako puolivillainen suhde hyväntahtoisen miehen kanssa, jonka jättää kun on saanut lapsensa? Ei kovinkaan reilua. Pitäisikö käydä raapimassa ensimmäinen kynnelle kykenevä köriläs kapakan lattialta mukaansa yhden illan jutulle? Ehkä se toimii joillekin, mutta ainakin omasta mielestäni mukavampaakin ajanvietettä on olemassa. Kuten vaikkapa vatsatauti. Onko siis ainoa vaihtoehto istua kotona tyhjän sylinsä kanssa loppuelämän ajan?

Onneksi ei tarvitse. Liberaali lainsäädäntö, nykyaikainen lääketiede ja avuliaan lahjoittajat (suuri kiitos heille!) tarjoavat myös sinkkunaisille mahdollisuuden äitiyteen. Juuri tässä kohtaa ei ehkä tunnu kovinkaan arvokkaalta rinnastaa tätä nykypäivän maitokarjaan, mutta hedelmöityksen periaatehan on sama – pakastettu sperma sulatetaan ja ruiskutetaan kohtuun.

Sitten eräänä päivänä ovulaatiotesti oli positiivinen ja istahdin bussiin matkalla hedelmöitysklinikalle Turkuun. Inseminaatio onnistui, ja mikäli kaikki etenee suunnitelmien mukaan minäkin voin kesällä kutsua itseäni äidiksi. Aika ei loppunut kesken, ja nyt minulla onkin täysi rauha odotella sitä miestä vaikkapa siihen saakka että minut kannetaan ulos vanhainkodista. Ja odotan todella innolla sitä muutaman vuoden kuluttua ilmestyvää kyhmyistä askartelutuotosta jossa on piipunrasseja ja makaroneja.