Tanssilattialta näyttöihin
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Viime kesänä törmäsin uutisvirrassa kahteen kirjoitukseen, jotka herättivät ajatukseni. Toinen oli HS:n artikkeli ”Miksi yökerhoissa ei ole enää ketään?” (13.7.2025) ja toinen keskustelu siitä, että lapsia syntyy yhä vähemmän. Jälkimmäinen on itsessään laaja ja tärkeä keskustelun aihe, jossa on monia näkökulmia ja vaikeita aiheita, joita ei voi kevyesti käsitellä vain muutamalla lauseella kolumnissa. Kuitenkin siinä mainittiin yksi syy, johon tartuin – ja joka muistutti minua yökerhoartikkelista – nimittäin se, että sopivan kumppanin löytäminen on vaikeaa.
Nopea vastaus on tietysti se, että jos ei koskaan lähde ulos, on vaikea löytää ketään.
Meidän käyttäytymisemme laumaeläiminä on muuttumassa. Tutkiiko tätä riittävän moni – muut kuin ne, jotka rakentavat riippuvuutta aiheuttavia algoritmeja?
Ei tietenkään välttämättä ole huono kehitys, jos yökerhoista poisjääminen liittyy siihen, että nykyajan nuoret juovat vähemmän alkoholia – alkoholi on kallista niin omalle kukkarolle kuin yhteiskunnallekin. Monet tuntemani nuoret vaikuttavat elävän yhtä vauhdikasta nuoruutta kuin minä itse aikoinani, mutta siitä huolimatta tällä saralla näyttää olevan kato, joka on niin suuri, että se näkyy yökerhotilastoissa.
Uskon, että olemme kollektiivisen käyttäytymisen varhaisessa ja melko perustavanlaatuisessa muutoksessa: elämä siirtyy yhä enemmän puhelimeen. Ulos ei tarvitse lähteä – ja ehkä ei enää viihdytäkään muiden ihmisten seurassa, varsinkaan sellaisten, joita ei tunne. Meidän käyttäytymisemme laumaeläiminä on muuttumassa. Tutkiiko tätä riittävän moni – muut kuin ne, jotka rakentavat riippuvuutta aiheuttavia algoritmeja?
Ehkä olen tavallista nostalgisempi ja vanhanaikainen, mutta eikö tässä jää ennen kaikkea kolme asiaa väliin?
Toiseksi algoritmien avulla voi valikoida ympärilleen vain samankaltaisia ihmisiä, joilla on samanlaiset mielipiteet. Tämä antaa hyvin yksipuolisen kuvan todellisuudesta, kaventaa valikoimaa ja luultavasti jarruttaa myös aivojen kehitystä, kun niitä ei koskaan haasteta kunnolla.
Ensinnäkin realistinen minäkuva ja käsitys mahdollisesta tulevasta kumppanista – se tosiasia, että useimmat ihmiset ovat melko tavallisia ja elävät melko tavallista elämää. Jos koko ajan vertaa itseään siihen elämään, jota näkee sosiaalisessa mediassa, ei itse eikä kukaan muukaan voi koskaan yltää siihen oletettuun tasoon. Siitä seuraa, että voi huonosti, kokee olevansa riittämätön ja ajattelee, että kaikissa tapaamissaan ihmisissä on vikaa.
Toiseksi algoritmien avulla voi valikoida ympärilleen vain samankaltaisia ihmisiä, joilla on samanlaiset mielipiteet. Tämä antaa hyvin yksipuolisen kuvan todellisuudesta, kaventaa valikoimaa ja luultavasti jarruttaa myös aivojen kehitystä, kun niitä ei koskaan haasteta kunnolla.
Kolmanneksi – eikö silloin jää myös paljon hauskaa väliin?
Ei, kiivetkää alas – jopa ne, jotka mellastavat pahiten netin keskustelufoorumeilla, ovat yleensä varsin mukavia tyyppejä, kun heidät tapaa livenä.
Minun aikanani ei ollut sosiaalista mediaa, ja jos halusi tavata jonkun, piti lähteä ulos. Ja hyvä tavaton, kuinka hauskaa meillä olikaan! Nuoruusvuodet olivat täynnä opiskelua ja töitä, mutta myös vapaa-aikaa – oli festivaaleja, jokilaivoja, mökkibileitä, elokuvia ja yökerhoja. Minä olen muistavinani, ettei koskaan oltu kotona. Välillä asuttiin Turussa, välillä Nauvossa, mutta silloinkin käytiin usein kaupungissa. Varmaan vuoroteltiin kuskina, vaikka tuntui, että se olin aina minä. Lukemattomia ovat ne kesäyöt, kun on kävelty Turun katuja paljain jaloin varpaiden ollessa verillä (koska kengistä tuli rakkoja ja ne oli pakko riisua, ja tanssilattialla oli lasinsiruja). Siis ei noilla nuorilla ole aavistustakaan, mitä he jäävät paitsi, kun eivät enää käy ulkona tanssimassa öisin.
Muistattehan elokuvan Matrix. Olemmeko täysin vapaaehtoisesti kiipeämässä niihin muniin, joissa elämme vaihtoehtoisessa, rakennetussa digitaalisessa todellisuudessa ja joissa ohjelmat rakentaneet imevät meistä energian ja rahat? Ei, kiivetkää alas – jopa ne, jotka mellastavat pahiten netin keskustelufoorumeilla, ovat yleensä varsin mukavia tyyppejä, kun heidät tapaa livenä. Todellisuudessa useimmat ihmiset ovat aika hauskoja.