Tarina linnusta ja miehestä

Olin muutama vuosi sitten lopettelemassa melontaretkeäni Hämeessä, kun tapasin herttaisen leskimiehen. Kevätaurinko porotti ja hiekka poltti jalkojani, kun hän souti vanhan ja kiikkerän veneensä rantaan. Mies kertoi käyvänsä lähes päivittäin kalassa kotijärvellään. Uistelun lomassa hän ruokki kesyä varista, joka istui veneen laidalla ja odotti satunnaisia kalanperkeitä. Pintapuolisen, mutta inspiroivan keskustelun aikana näin hänen silmissään paljon onnellisuutta ja toimissaan rauhallisuutta ja tasapainoa. Hän puhui linnusta ystävänään, joka saa hänet palaamaan järvelle päivä toisensa jälkeen.

Mies oli juuri päässyt eläkkeelle, kun hänen vaimonsa sairastui äkillisesti. Yhteiset suunnitelmat suljettiin pöytälaatikkoon ja vaimon poismenon myötä lopulta unohdettiin. ”On pysyttävä liikkeessä”, tokaisi ukko ja alkoi käymään kalassa yhä useammin. Eräänä päivänä harmaa lintu lenteli uteliaana veneen ympärillä. Heti seuraavana aamuna se nappasi kuhan sisälmykset veneen perälaidalta. Päivä ja askel kerrallaan se oppi luottamaan kokeneen miehen kalaonneen ja avokätiseen tarjoiluun. Mies purki tuntojaan varikselle, vaikka toki ymmärsi, että lintua eivät ”vanhan ukon horinat” kiinnostaneet. Asioiden ääneen sanominen kuitenkin kevensi sydäntä. Nämä kaksi ajelehtijaa loivat keskenään ainutlaatuisen suhteen.

Miten selviäisit, jos jäisit itse äkillisesti leskeksi? Osa meistä onnistuu pääsemään yli mahdottoman tuntuisesta esteestä ja luovimaan läpi synkimmistäkin virroista. Joskus avuksi tarvitaan psykologia tai tärkeiden läheisten tukea. Hämeen miehen tapauksessa nälkäinen ja seurallinen varis saattoi nostaa hänet kuvainnollisesti siivilleen ja antoi ainakin uuden syyn lähteä seuraavanakin aamuna kalaan.

Eläinten merkitystä ihmisille ei sovi vähätellä. Lähes kaikilla meillä on kokemus koirasta tai kissasta, joka mielletään perheenjäseneksi. Meidänkin taloudessamme asuu koira. 14 vuoden aikana välillemme on muodostunut vahva side. Vaikka en voi oikeastaan keskustella koirani kanssa eikä se ymmärrä mitään urheilusta, kulttuurista, paikallispolitiikasta tai muista ihmisten aivoituksista, se aistii tunteeni ja reagoi niihin usein voimakkaammin kuin ympärilläni elävät ihmiset. Ehkä juuri kommunikaation haastavuus ja reaktiivinen vuorovaikutus on syy siihen, miksi koiran tai muun kotieläimen kanssa on helppo luoda merkityksellinen suhde. Tutustumisvaiheessa pienikin onnistuminen koulutuksessa luo positiivisen yhteisen kokemuksen. Koiran vanhetessa, tavat ja tottumukset muuttuvat arkisiksi. Kunnioitus muuttuu ystävyydeksi.

Eläinten merkitystä ihmisille ei sovi vähätellä. Lähes kaikilla meillä on kokemus koirasta tai kissasta, joka mielletään perheenjäseneksi.

Villieläinten kesytyksestä ja ruokkimisesta voi olla montaa mieltä. Suden ja hevosen valjastaminen hyötykäyttöön ja kotieläinten jalostaminen ruuaksi on mielenkiintoinen ja ristiriitainen osa ihmiskunnan historiaa. Olivatpa sitten kesyjä tai villejä, oikeissa olosuhteissa yksittäiset eläimet voivat olla korvaamattoman tärkeitä myös ihmiselle. Maailma tuntee tuhansia tarinoita ihmisten ja villieläinten välisestä ystävyydestä: susien kasvattamista lapsista Nestori Miikkulaiseen ja iäkkääseen norppaan. Olen kuullut ihmisten kiintyvän pihalla vieraileviin kettuihin, yksittäisiin pikkulintuihin ja rantakäärmeisiin.

Variksen ja miehen yhteinen tarina alkoi oikeissa olosuhteissa sattuman kautta. Yhtä hyvin kalastaja olisi voinut häätää linnun tiehensä, ja älykäs siivekäs ei olisi enää uudelleen varjostanut samaa venettä. Tällä kertaa molempien onneksi varis löysi ruoka-automaatin ja mies juttukaverin sekä uuden ystävän. Alkeellinenkin eläimen ja ihmisen välinen yhteys voi auttaa selviytymään vaikeista ajoista tai muulla tavalla rikastuttaa elämää.