Tennbyssä on ainutlaatuinen yksityinen soitinkokoelma
Erik Törnqvistin kotona Tennbyssä on ainutlaatuinen soitinkokoelma. Täällä on erilaisia harmonikkoja, kitaroita, viuluja, sähköurkuja sekä harvinaisempia soittimia kuten panhuilu ja intialainen sitari.
– Niitä on karttunut vuosien mittaan. Olen ostanut soittimia, jotka ovat kiinnostaneet minua, kertoo Erik Törnqvist. Hän on harrastanut laulua ja musiikkia koko elämänsä ajan.
Törnqvistin kokoelmassa on runsaat 50 soitinta. Hänellä on noin 25 harmonikkaa, joista useimmat ovat antiikkia. Italialaiset merkit Manfrini, Guerini, Verona ja Marinucci ovat vain muutamia, joita hän on kerännyt. Suomalaisista merkeistä hänellä on Kaiutar ja ruotsalaisista Hagström sekä joitakin venäläisiä merkkejä.
– Suomessa kukaan ei halua venäläisiä harmonikkoja, mutta ne ovat mainettaan parempia. Meillä haluttuja ovat italialaiset merkit, kertoo Törnqvist.
Suomalaisia Kaiutar-harmonikkoja on niin vähän että niiden katsotaan olevan antiikkia.
– Kaikki soittimeni ovat myynnissä paitsi tämä, sanoo Törnqvist näyttäen Mozarta-merkkistä pianoharmonikkaa, jossa on käännetyt tangentit.
– Kukaan ei ole nähnyt mitään vastaavaa. Soitin on aika vanha mutta tarkkaa ikää en tiedä.
Ja Törnqvist on toden totta nähnyt monta harmonikkaa. Hän on kasvanut haitarimusiikin parissa koska hänen vanhin veljensä soitti harmonikkaa kotona Törnqvistin ollessa vielä aivan pieni.
– Tanssien järjestäminen oli sodan jälkeen kiellettyä, joten ihmiset kokoontuivat meille kotiin kuuntelemaan veljeni soittoa. Minä istuin vieressä tuolilla ja lauloin vaikka olin vasta pieni poika. Soitimme muun muassa 1920-luvun tanssimusiikkia. Itse en ole niinkään paljon soittanut vaan enemmän korjannut harmonikkoja. Katselin kun veljeni korjasi niitä ja minusta se oli niin mielenkiintoista että jatkoin itse työtä. Vertaan sitä siihen kun kirurgi avaa ihmisen – hän ei tiedä mitä löytää. Minäkään en tiedä mitä löydän kun avaan harmonikan, siellä voi olla irtoruuveja tai melkein mitä vain.
Olohuoneessa on hieno vanha intialainen sitari, jossa on norsunluu-upotuksia.
– Näitä ei ole maassamme montaa. En ole edes yrittänyt virittää tätä, kun en ymmärrä sen päälle, nauraa Törnqvist. Olen ostanut sen huutokaupasta Turussa ja se on minulla vain koristeena. Minulla on toinenkin intialainen soitin, erikoisurut, jossa on yksi palje alla ja toinen takana ekä tiedä miten sitä käytetään. Kalkutasta peräisin oleva soitin on saattanut tulla Suomeen jonkun merikapteenin matkassa.
Törnqvistin pienin soitin on Hohner-merkkinen huuliharppu. Hänellä on myös samanmerkkinen yksirivinen haitari, joka on luultavasti 1900-luvun alusta. Samalta ajalta on kabinettigrammofoni. Toinen erikoinen soitin, joka roikkuu seinällä, muistuttaa mandoliinia.
– Jos katsotaan kaulaa niin se on mandoliini, mutta en tiedä. Se oli osissa kun sain sen ja kokoamiseen on mennyt paljon aikaa. Yksi tuttu arveli sen olevan Portugalista.
Purmosta kotoisin oleva Törnqvist tuli Turunmaalle opiskelemaan ja Åbo Akademin aikoina hän oli mukana Lördagskvartetten-kvartetissa joka esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa. Muutoin laulu ja musiikki on ollut hänelle harrastus.
– Olisin toki voinut tehdä soitinkokoelmani kanssa enemmänkin. Nyt viime vuosina olen esiintynyt pianistiystäväni Ralf Möllerin kanssa vanhuksille ja yhdistysten kokouksissa ja tätä olisin voinut tehdä enemmänkin, miettii Törnqvist. Soitan vain omiksi kotitarpeikseni, minun juttuni on enemmänkin laulu.
Mitä aiot tehdä kokoelmasi kanssa?
– En mitään! Aion nauttia siitä niin kauan kuin elän, vastaa Törnqvist nauraen. Ihmiset ovat tervetulleita tutustumaan kokoelmaan, jos vain niin sovitaan. Otan mielelläni vastaan korjattavia soittimia ja vaihdan soittimia. Olen käyttänyt paljon aikaa vanhojen soitinten korjaamiseen, mutta se on minulle vaihtoehto television katsomiselle. Ja todella mielenkiintoista!
Anna vihje toimitukselle!
Onko sinullakin iso kokoelma erityisiä esineitä? Ota siinä tapauksessa yhteyttä toimitukseen.
Marina Saanila, suomennos Leena Lehtonen