Todellinen kunniatehtävä

Minulla oli suuri kunnia osallistua sankarihautojen kunniavartioon itsenäisyyspäivänä. Samassa tulin tosiaan ajatelleeksi hieman enemmän juuri omalle kohdalle osunutta 39-vuotiaan Karl Julius Salmisen elämää ja kohtaloa.

Mietin muun muassa sitä, miltä hänen arkensa näytti ja päätinkin kokeilla onneani googlaamalla hänen nimensä. Kuinka ollakaan, sain osuman Geni.com -sukututkimussivustolta, josta löysin jonkin verran lisätietoa. Hänellä oli yhteensä kuusi lasta Atusta kotoisin olevan vaimonsa Elsa Ottilia Salmisen (Mickelsson) kanssa.

Mitä uhrauksia nämä ihmiset – vapaaehtoisesti tai pakon edessä – joutuivatkaan tekemään ylläpitääkseen sotavuosina kaikessa hiljaisuudessa ja ilman verenvuodatusta eräänä joulukuisena torstaina julistettua itsenäisyyttämme.

Onhan se myönnettävä, että koko Suomi 100 -juhlavuosi on tavallaan saanut ehkä liiaksikin sotaisan varjon ylleen. Etenkin kun ottaa huomioon sen, ettei varsinaiseen itsenäisyysjulistukseen vuonna 1917 liittynyt oikeastaan väkivaltaisuuksia tai sen suurempaa dramatiikkaakaan.

Venäjän keisarikunta nyt vaan sattui romahtamaan vallankumouksen jäljiltä, ensimmäisen maailmansodan aikana.

Ajatus itsenäisestä Suomesta suurruhtinaskunnan sijasta mainittiin julkisesti ensimmäisen kerran maaliskuun lopulla 1917, ja reilut kahdeksan kuukautta myöhemmin P-E Svinhufvud oli allekirjoittanut itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta. Se hyväksyttiin eduskunnassa kaksi päivää myöhemmin, torstaina 6. joulukuuta, äänin 100–88.

Seuraavan vuoden tapahtumat sisällissodan (27.1.1918–15.5.1918) muodossa olivatkin sitten koko kansakunnan historian ikävimpiä. Tähän eivät välttämättä yllä Ruotsin vallan 600 vuotta tai suurruhtinaskuntana Venäjän alaisuudessa vietetyt vuodet 1809–1917 yllä. Sisällissodassa kuoli 38 000 suomalaista.

Talvisota ja jatkosota kuitenkin mainitaan kaikista useiten, kun Suomi 100 tulee puheeksi. Tosin juuri niiden uhrausten ansiosta meillä on suhteellisen hyvät oltavat ja maailman parhaimpiin kuuluva koulujärjestelmä (monien muiden asioiden ohella).

Henkilökohtaisella tasolla minulle itselleni suomalaisuutta kuvaa kuitenkin kaikista eniten asia, joka on ollut olemassa jo kauan ennen itsenäisyyttä: nimittäin sauna.

Tuleva vuosi on muuten Zacharias Topeliuksen juhlavuosi ja sisällissodan muistovuosi. Olen täysin vakuuttunut siitä, ettei näitä asioita tulla mainitsemaan läheskään yhtä usein medioissa kun Suomi 100 -termiä. Hyvä niin, sillä nyt riittää.

Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi