Urheilukolumni: Sivurajalla

Valmentajan vaihtuminen kesällä oli tietysti iso asia, mutta tuskin sillä nyt kuitenkaan oli niin suuri vaikutus menestykseen. Toki joidenkin huhujen mukaan yhteistyö pelaajien ja hieman tulisieluisen Brezicin välillä ei ollut aina parasta mahdollista. Nämä ovat kuitenkin huhupuheita, joten jätetään ne omaan arvoonsa.

Kausi alkoi upeasti hienolla 27–23 taisteluvoitolla päävastustajiin laskettua ÅIFK:ta vastaan ja tunnelma oli korkealla. Muut päävastustajat olivat Hanko ja Atlas Vantaa. Atlasta Piffen ei kuitenkaan pystynyt kertaakaan voittamaan ja vaikka Hanko voitettiinkin molemmissa kohtaamisissa, menivät jatkosarjamahdollisuudet Atlas-tappioihin ja hengettömään esitykseen kotikentällä ÅIFK:ta vastaan.

Parhaimmillaan Piffen pelasi hyvää käsipalloa. Pelit menivät kuitenkin liikaa vastustajan mukaan, sillä kovempia vastustajia vastaan se taisteli ja tsemppasi hyvin, mutta päävastustajia vastaan peli Hankoa lukuun ottamatta ei kulkenut lainkaan. Ja Hankokin oli niin huono tällä kaudella, että tappio hankolaisia vastaan olisi ollut suorastaan häpeällistä. Jotenkin peli oli välillä hengetöntä ja hidastempoista, vaikka Brezic ennen kauden alkua juuri korosti vauhtia. Voidaan tietysti todeta, että hengettömyys on yleensä aina merkki jostakin.

Kaksi viikkoa ennen runkosarjan päättymistä Brezic kertoi halustaan jatkaa päävalmentajana ja mielellään pidemmällä sopimuksella kuin vuosi kerrallaan. Sen jälkeen seurajohdon ja Brezicin välillä ei kuitenkaan löytynyt yhteistä ajatusta ja tiet erkanivat juuri karsintasarjan alkaessa.

Karsintasarjan esitykset olivat kuitenkin voitoista huolimatta melkoinen pettymys. Tärkeintä kuitenkin on, että sarjapaikka säilyy ja tiettävästi uudet tuulet puhaltavat ensi kautta ajatellen. Mielenkiintoista onkin sitten nähdä, minne päin ne tuulet oikein puhaltavat vai puhaltavatko lainkaan?

Timo Järvenpää timo.jarvenpaa@parnet.fi