Useammat nuoret voisivat harrastaa postimerkkeilyä

Jarl Aspelinista tuli joulukuussa Paraisten Filatelistien puheenjohtaja, kun Klaus Juvas valittiin Suomen Filatelistiliiton puheenjohtajaksi.

Jarl Aspelin on kerännyt postimerkkejä 60-luvulta saakka. Kodissaan hänellä on yksi huone täynnä mappeja, jotka ovat pullollaan postimerkkejä. Siellä on eri kokoisia purkkeja ja laatikoita täynnä merkkejä ja kaikkea muuta, jota innokkaan filatelistin voi ajatella tarvitsevan, kuten esimerkiksi leikkuri, pinsetti ja postimerkkipaino. Useimmat purkit on merkitty lapulla, jossa lukee, minkälaisia postimerkkejä purkki sisältää. Ulkopuoliselta vaikuttaa siltä, että kaikki ovat tarkassa järjestyksessä, vaikka Aspelin itse sanoo, että hän ei ole valtavan järjestyksellinen. Kiinnostuksen postimerkkien keräilyyn hän peri isältään.

– Isä oli mukana yhdistyksessä jo alusta asti. Itse olen ollut jäsenenä vasta vuodesta 2010 lähtien. Minä ja minun kaksi veljeäni keräämme kaikki postimerkkejä, niin että kun isä kuoli, jaoimme toistemme kesken hänen postimerkkikokoelmansa.

Aspelin on suuntautunut pohjoismaisiin postimerkkeihin. Enimmäkseen hän kerää postimerkkejä Suomesta ja Ahvenanmaalta, vaikka löydän hyllyiltä myös mappeja, joissa esimerkiksi lukee Afrikka, Neuvostoliitto, Saksa, Puola, ja mappeja, jotka on merkitty eri teemojen mukaan, kuten merkit ja laivat. Sitä Aspelin ei itse tiedä, kuinka monta merkkiä hänellä tätä nykyä on.

– Ahvenanmaalainen kokoelmani on täydellinen. Suomalaisesta kokoelmastani puuttuu joitakin vanhemmista merkeistä. Keräystapoja on niin monia. Voi esimerkiksi valita eläinaiheisia, maittain tai tiettyjä aiheita.

Kun on kerran saanut postimerkkikeräilykärpäsen pureman, harrastus vie aika paljon aikaa. Tiedon etsimiseen esimerkiksi luetteloista tai verkosta voi kuluttaa aikaa kuinka paljon tahansa. Mutta postimerkkien keräilyn ei kuitenkaan tarvitse olla kovin kallis harrastus.

– Voi ostaa vain muutamalla sentillä merkkejä. Mutta on selvää, että niitä on olemassa kaikenhintaisia. Tulee kyllä kalliiksi, jos haluaa oikein erikoisia merkkejä.

Suuri haaste yhdistykselle on nyt houkutella uusia nuorempia jäseniä.

– Päivän nuoret eivät vaikuta olevan kiinnostuneita postimerkkien keräilystä. On kai niin paljon muuta, mitä voi tehdä. Voihan myös olla vaikeaa päästä alkuun. Helpointa on varmasti, jos perii kokoelman, niin että on jotain, mistä aloittaa. Tai valitaan teema ja aloitetaan sen pohjalta. Tämä on rentouttava ja hauska harrastus, joka myös sisältää paljon askartelua, niin että toivon meidän saavan enemmän nuorempia jäseniä yhdistykseen.

Marina Saanila, suomennos Tarja-Liisa Mäkelä