Uuden elämän saanutta elektroniikkaa

Käytä ja hylkää -mentaliteetti on johtanut siihen, että iso määrä elektroniikkaa joutuu suoraan kaatopaikalle – mutta paljon voisi korjata (tai tehdä uusiksi joksikin toiseksi). Esimakua tästä on luvassa Luolassa lauantaina.

Lauantaina kello 16 ja 19 välillä Janne Lindgård ja Visa Lahtinen tarjoavat väestösuoja Luolassa mahdollisuuden tutustua uuden elämän saaneeseen elektroniikkaan. Suurin osa näytteillä olevista vempaimista on rakennettu komponenteista ja osista, jotka joku muu on hylännyt.

Luvassa on vilkkuvia led-lamppuja, analogisia nappuloita ja nuppeja, johtoja, jotka menevät ristiin rastiin – ja toivottavasti ääntä, joka kuuluu kaiuttimista.

"Tee-se-itse" -konseptilla

Kyseessä ei ole mikään työpaja, joten omia rojuja ei kannata ottaa mukaan, mutta iltapäivän aikana voi tarkistaa millaisia luomuksia toiset ovat tehneet muiden elektroniikkaroskaksi luokittelemista tavaroista ja kerätä inspiraatiota omiin projekteihin. Vaihtoehtoisesti voi vain ihmetellä sitä luovaa taitoa, joka pulppuaa asiaan vihkiytyneiltä.

Ajatuksena on, että kaikki mikä on esillä, on omin käsin koottu. On yksinkertaisempia rakennelmia, missä käytöstä poistettu lelu, jossa on pikku vikoja, on tehty aivan joksikin muuksi – ja kehittyneempiä syntetisaattoreita, jotka on rakennettu mitä mielenkuvituksellisimmalla tavalla, kertoo Lindgård, joka itse sai inspiraationsa Linda Mannilan työpajoista elektroniikan ja ohjelmoinnin parissa.

Mannila ja hänen yrityksensä Make It Finland ovat niin ikään tapahtuman hengessä mukana, vaikka hän itse ei paikalle pääsekään.

Lindgårdin installaatio Lux Archipelagon yhteydessä, missä esiteltiin käytöstä poistettuja koneita, toimi myös yhtenä silmien avaajana.

– Itse pelkään kaikkea, mikä on tekemisissä sähkön kanssa, joten siksi sain luvan kutsua muita, jotka ymmärtävät sen päälle, Lindgård nauraa.

Paljon harrastajia

Visa Lahtinen, jolla elektroniikka on sekä työ että harrastus, vahvistaa, että on paljon sellaisia ihmisiä, enemmän tai vähemmän hiljaisia, jotka työskentelevät jännittävien ja ”outojen” asioiden parissa, missä käytetään erilaisia komponentteja.

– Monelle tämä on tärkeä harrastus, mutta he ovat harvoin esillä. Monet tekevät juttujaan kotona, mutta harvalla ihmisellä on mahdollisuus osallistua niiden rakentamiseen. Siksi halusimme saada aikaiseksi sellaisen näyttelyn, missä asian harrastajat voivat esitellä luomuksiaan, sanoo Lahtinen.

Hän huomauttaa, että nykyisin aivan liian usein hylätään elektroniikkaa, josta voisi olla hyötyä jollekin toiselle tai mikä olisi helppo korjata.

– Voi jopa olla niin, että vain patterit ovat loppuneet tai pieni juotos on irronnut. Asioita, jotka kuka tahansa voi korjata, mutta mieluummin heitetään pois ja hankitaan uusi tilalle, sanoo Lahtinen.

Harrastuksessa on erilaisia suuntauksia, kuten ”circuit benderit”, jotka mielellään tekevät kokeiluja esimerkiksi lasten elektronisilla leikkikaluilla ja kitaroiden pedaaleilla, hakkereita, jotka työskentelevät tietokoneiden ja koodien parissa sekä tekijöitä, jotka rakentavat uutta vanhoista komponenteista. Sitten on vielä ”makereita”, jotka rakentavat asioita esimerkiksi Raspberry Pi-korttikoneesta tai Arduino-kortista.

– Kaikki nämä alaryhmät työskentelevät täsmälleen samojen asioiden parissa, mutta eri menetelmillä ja keinoilla.

Yhteys radioamatööreihin avattu

Radioamatöörit ovat oma ”rotunsa”, jotka usein rakentavat laitteensa hylätyistä osista. He saivat vihiä tulevasta tapahtumasta Facebookin kautta. Järjestäjät toivovatkin, että tämä kontakti tuottaa hedelmää jossain muodossa. Muutkin saavat ottaa yhteyttä.

– Useimmiten on, paradoksaalista kyllä, vaikea päästä kontaktiin varttuneimpiin harrastajiin, varsinkin kun kaikki eivät välttämättä ole aktiivisia netissä tai sosiaalisissa medioissa. Useilla kamat ovat kotona, koska klubitila puuttuu ja harvoin tavataan kasvotusten, toteaa Lahtinen.

Usein voi olla niin, että monet harrastajat istuvat kukin omissa oloissaan ja kaipaavat tiettyä osaa, mutta eivät saa koskaan yhteyttä toisiinsa eri syistä johtuen. Teeman ympärillä on paljon facebook-ryhmiä, mutta jos kukaan ei hallinnoi toimintaa eikä pidä sitä käynnissä, on niillä tapana loppua hetken kuluttua.

– Toinen yleinen ongelma on erilaisissa kuva ja video formaateissa, jonka ansiosta osa materiaalista, jotka joskus aikoinaan on tallennettu, eivät enää ole käytettävissä. VHS-formaatti alkaa olla loppusuoralla ja on tietysti vieläkin harvinaisempia formaatteja, jotka ovat vieläkin vaikeampia, sanoo Lindgård.

Kymmenkunta näytteilleasettajaa tulossa

Kaikkiaan näytteilleasettajia on kymmenkunta, jotka tuovat esille omat luomuksensa ja esittelevät niitä. Syntikoiden ja instrumenttien lisäksi siellä on Johanna Heinon cosplay-asusteita sekä muutakin visuaalista tavaraa. Tietokoneista kiinnostuneille on tarjolla Raspberry Pi:ta, Funi-Fi Midistickiä ja Super Collider-ohjelmistoluomuksia.

– Siellä on melkoisesti old school-tavaraa, jotka pääosin esitellään audiovisuaalisesti. Voisi olla myös hauskaa, jos isovanhemmat tulisivat yhdessä lastenlastensa kanssa katsomaan tavaroita, joita käytettiin ”isoisän aikaan”, sanoo Lindgård.

Tapahtuma on avoin kaikille kiinnostuneille ja kaiken ikäisille.

– Ei tarvitse tietää yhtään mitään elektroniikasta ja sähköstä tai mistään muustakaan, vaan se riittää, että on kiinnostunut. Voi vapaasti esittää kysymyksiä ja ihmetellä näytteillä olevia juttuja, me vastaamme sen mukaan mitä pystymme. Tapahtuma on kaksikielinen, mutta suuri osa elektroniikka-alan terminologiasta on tietysti englanniksi, sanoo Lahtinen.

– Lapset ja nuoret ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta kaikista nuorimpien kannattaa tulla vanhempien tai jonkun aikuisen kanssa, huomauttaa Lindgård.

Viimeisen tunnin aikana vuorossa on äänipainotteinen Amb(i)ent -ilta, jolloin osanottajat yhdessä soittavat niillä vempaimilla, jotka ovat vielä siinä vaiheessa iltaa toimntakunnossa.

Jos mielenkiintoa riittää, niin jossakin vaiheessa tulevaisuudessa saatetaan järjestää myös jonkinlainen työpaja. Lahtinen on myös avoin jonkinlaiselle kurssille esimerkiksi kansalaisopiston alaisuudessa tulevaisuudessa. Siinä tapauksessa kannattaa nykäistä jompaakumpaa herraa hihasta ja mainita asiasta.

Kommentti: Herätä sisäinen ”retronörttisi” henkiin

Allekirjoittaneella on eräänlainen lukkarinrakkaus kaikkeen millä on tekemistä Commodore 64:n kanssa. Minulla on kolme kappaletta kokonaista C64:sta piilotettuna suureen pahvilaatikkoon ”C64-mausoleumi” -nimellä varustettuna varastotilassa rappusten alla.

Lisäksi siellä on koboltinsininen Nokian modeemi, jolla aikojen alussa pääsi muodostamaan yhteyden BBS-palvelimeen, missä jo 1980-luvulla pystyi kommunikoimaan muiden käyttäjien kanssa reaaliajassa. Se vanha sähköinen kirjoituskone, joka oli rakennettu sopimaan C64:n kanssa, on tosin jo poistunut keskuudestamme. Se vei hieman liikaa tilaa ja se oli melko hankala kuljettaa mukanaan.

Ehkä pitäisi hankkia joku uusi lisäharrastus vahoille päiville…

Mikael Heinrichs

050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

käännös Timo Järvenpää