Valintoja, valintoja...

Kun silmäilee kolmen haettavaksi julistetun sosiaalityöntekijän paikan hakijamäärää voi vain vetää kaksi johtopäätöstä: joko oli korkea aika tarkistaa palkkausta tai sitten oli korkea aika ainakin tehdä jonkinlaisia korjaavia toimenpiteitä perheyksikön puolella, kuten Sami Salmivirran palkkaaminen uudeksi sosiaalisihteeriksi oli.

Kaikista tärkein tulos on kuitenkin se, että kolmea paikkaa haki yhteensä 13 pätevää hakijaa. Haastatteluiden ja seulonnan kautta näistä löytynee kaikella todennäköisyydellä kolme sopivinta ehdokasta.

Entiseen tapaan jatkaminen, eli väen väkisin hakemalla – mahdollisesti jopa ilman yhtään pätevää hakijaa – uusia työntekijöitä ei enää voitu jatkaa.

Se polku oli nähty. Tilapäisratkaisut ja epäpätevät sijaiset tuntuvat jo nyt lähes ikuisuuden takaisilta asioilta.

Tässä vaiheessa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää jatkaa tällä tiellä, eli varmistua siitä, että työt myös hoidetaan – ensi kädessä lasten parasta ajatellen ja sen jälkeen perheiden parasta ajatellen.

Yksittäisen sosiaalityöntekijän parasta ei tässä kohtaa – kaikesta huolimatta – ole syytä ajatella. Olen täysin vakuuttunut siitä, että heidän työnsarkansa ei ole millään tavalla kadehdittava, vaikka minulla ei olekaan sen tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, miltä lastensuojelun parissa työskentelevän sosiaalityöntekijän tyypillinen työpäivä näyttääkään.

Kaupunginjohtajan selvityksen myöhästyminen ei sekään välttämättä ole mikään huono asia. Lopputulos on varmasti parempi, kunhan asiat selvitetään juurta jaksaen ja huolella. Vasemmalla kädellä kyhättyjä tekeleitä on liikaa.

Koko tämän sopan ollessa tulilla, on ajoittain ilmennyt – ainakin sisäisen tiedottamisen suhteen – epäselvyyttä siitä, mitä julkisuusperiaate oikeastaan pitää sisällään. Mitkä asiat ovatkaan ihan oikeasti salassa pidettäviä, mitkä ovat sellaisia joista ei välttämättä haluttaisi hiiskua sanallakaan, mutta on ikään kuin vähän pakko? Henkilötiedot voi poistaa tai mustata liitteistä melko helposti kuten muuallakin on tapana, se ei ole mikään syy julistaa tiettyjä asiakirjoja salaisiksi. Toivottavasti kaupunginjohtajan selvitys noudattaa näitä julkisuusperiaatteen lainalaisuuksia ja todellakin on julkinen asiakirja – huolimatta siitä vaikka se olisikin tiettyjen kohdalla melko kiusallista luettavaa.

Mikäli kaupunki – ja sen sosiaalitoimi – todellakin haluavat yrittää palauttaa jo menetettyä mainettaan, tämä homma olisi hoidettava maaliin avoimin kortein ja puhtain paperein. Nyt ei ole enää varaa lisäkäryihin.

Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi

Lue myös: