Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Paraisilla täyttää 20 vuotta
Ylikomisario Kenneth Ramström ja John Lassus olivat mukana jo heti alussa 20 vuotta sitten, Ramström poliisin edustajana ja Lassus paikallisjärjestön puheenjohtajana.
Linda Nummelin on vapaaehtoisen pelastuspalvelun eli VaPePan uusi puheenjohtaja Paraisilla. Hän ja nauvolainen Roger Öhman ovat kaksi kuudesta johtoryhmän jäsenestä, jotka koordinoivat toimintaa ja vastaavat päivystyspuhelimeen.
Kun lasketaan yhdistysten vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle antamat hälytyskortit voidaan melko nopeasti lähettää noin sata henkilöä esimerkiksi etsintätehtäviin.
Vaikka virallisesti tuleekin täyteen 20 vuotta, on vapaaehtoisella pelastuspalvelulla Paraisilla pitempi historia. VaPePa perustettiin 1964 ja jo 1970-luvulla toimintaa yritettiin perustaa Paraisillakin.
– Johtajan puutteen vuoksi toiminta jäi melko lyhyeksi, mutta vuodesta 1996 vuoteen 2007 toiminta oli hyvällä tasolla. Sen jälkeen oli jälleen tauko vuoteen 2013 asti, kertoo Lassus.
Oikeastaan ei ollut lainkaan tarkoitus että hänestä tulisi puheenjohtaja 1996, mutta niin vain kävi.
– Muistan että Paraisilla oli edellisenä vuonna pari traagista katoamistapausta, jotka ehkä osaltaan toimivat herätyskelloina pelastuspalvelutoiminnalle. Fredrik Geisor järjesti tiedotuskokouksen ja sitten vastuu tuli sattumalta minulle ja lähdin mukaan enemmän kuin oikeastaan olin ajatellutkaan, sanoo Lassus.
Hän kävi itse pelastuskouluttajakurssin vuosituhannen vaihteessa, jolloin ruotsinkielisistä kouluttajista oli suuri puute.
Linda Nummelin tunnustaa että hän on tavallaan ”syyllinen” siihen että pelastuspalvelu käynnistyi Paraisilla uudelleen 2013.
– Olin mukana SPR:n nuorisotoiminnassa ja sen kautta paljon tekemisissä Stig Hågensenin kanssa. Sitten halusinkin jo itse mukaan VaPePan toimintaan. Muutaman tapaamisen jälkeen olimme saaneet kokoon yhä enemmän väkeä, kertoo Nummelin. Hänestä tuli vuodenvaihteessa puheenjohtaja Hågensenin seuraajana.
– Meistä ei kovin paljon puhuta, mutta kun tulee tehtäviä niin aina on monta, jotka tulevat mukaan. Jos olemme näkyneet enemmän tiedotusvälineissä on myös kiinnostus ollut viime aikoina suurempi, sanoo Nummelin.
Hälytyksen kulku:
- Hälytys tulee viranomaiselta kuten poliisi, terveysviranomainen, palolaitos, pelastuslaitos, rajavartiosto.
- Se vastaanotetaan jatkuvasti päivystävässä hälytyspuhelimessa.
- Hälytyksen vastaanottava välittää sen eri pelastusryhmille tehtävän luonteesta riippuen.
- Ryhmät hälyttävät edelleen yksittäisiä jäseniä ja osallistujien määrä kuitataan komentoketjulle.
- Hälytyksen vastaanottanut on yhteydessä viranomaiseen.
Avainhenkilöitä erityisesti etsinnöissä ovat suunnistajat ja metsästäjät. Kartta- ja paikallistuntemus on a ja o siitä huolimatta että nyt on käytössä lukuisia teknisiä apuvälineitä, joista ei osattu edes uneksia 1996, saati sitten 1970-luvulla.
– On mielenkiintoista että teknisestä kehityksestä lämpökameroineen ja helikoptereineen huolimatta maastossa kulkevat ihmiset ovat korvaamattomia. Apuvälineitä on paljon, mutta mikään ei korvaa etsintäryhmiä, muistuttaa Ramström.
Myös meidän seuduillamme otetaan piakkoin käyttöön uusi hälytysjärjestelmä, OHTO. Se helpottaa hälytysryhmien kokoonkutsumista, mikä vielä nyt tapahtuu tekstiviestein. Uuden järjestelmän myötä voidaan valita tietokoneella hälytettävät ryhmät, sekä nopeuttaa ja tehostaa prosessia.
– Pitää muistaa että vuonna 1996 kaikilla ei ollut matkapuhelimia vaan silloin oli lankapuhelimet ja jouduttiin soittamaan kaikille, toteaa Lassus.
Myös kartat oli siihen aikaan ongelma kun taas nykyisin kartat ovat aina saatavilla tietokoneissa ja älypuhelimissa.
– Toimintaa helpottavat monet laitteet, gps on arkipäivää ja erilaisten ohjelmien avulla metsässä olevat ryhmät voivat lähettää kuvia löydöistä tarkkoine sijaintipaikkoineen, sanoo Roger Öhman.
Johtoryhmä tapaa kerran kuukaudessa, mutta haluaisi mielellään tavata useammin myös kentällä työskentelevät – mutta se on kaksiosainen juttu. Kukaan ei tietenkään halua kuulla hälytystä, mutta toisaalta ...
Kaksi vuotta sen jälkeen kun toiminta alkoi uudelleen Paraisilla kävi yksi ryhmä Kemiönsaarella ja auttoi aloittamaan toimintaa myös siellä. Turunmaan piirin nykyinen valmiuspäällikkö Annalena Sjöblom oli perustamassa VaPePaa Kemiönsaarella, jossa toiminta on jatkunut nyt keskeytyksettä.
Näin pääset mukaan toimintaan:
- Ruotsinkielinen etsintä- ja viestintäkurssi (22 t) järjestetään Paraisilla 6.4. alkaen.
- Arki-iltaisin pidettäviä kokoontumisia yhteensä viisi, huipentuen harjoitukseen ke 27.4.
- Kurssi on osallistujille maksuton.
- Ilmoittautumiset kurssille viimeistään 30.3. www.lyyti.fi/reg/Efterspanings_och_signalkurs_0161.
- Osoitteessa www.vapepa.fi löytyy lisätietoa esimerkiksi seuraavista lähialueen suomenkielisistä kursseista.
Etsintätehtävien lisäksi pelastuspalvelu voidaan pyytää mukaan jos tarvitaan isompien alueiden evakuointia tai raivausapua onnettomuuksien jälkeen. Vapaaehtoisten on osattava suhtautua ammattimaisesti tehtäviinsä.
– Pelastuspalvelussa kaikilla on vaitiolovelvollisuus tehtävien suhteen, muistuttaa Lassus.
Oleellinen osa kokonaisuutta on koulutus ja tarvittaessa paikan päällä järjestetään myös pikakoulutusta.
Kun ryhmät ovat tehtävissä maastossa on tärkeää että myös ruokahuolto toimii.
– Paraisilla ja Nauvossa martat auttavat tässä ja pelastuspalvelulla on sopimus ruokakauppojen kanssa sekä Paraisilla että Nauvossa, sanoo Öhman.
Toimintaa hallinnoivalle SPR:lle maksetaan pieni korvaus. Se kanavoidaan edelleen paikallisille pelastuspalveluryhmille ja käytetään aineistoon jota tarvitaan toiminnan ylläpitämiseen. Tehtäviin osallistuvien suoranaisia kustannuksia korvataan hakemuksen perusteella.
– Kaikki toimii täysin vapaaehtoiselta pohjalta, muistuttaa Nummelin ja lisää että se että on mukana hälytyslistalla ei tarkoita sitä että on pakko osallistua, aina voi sanoa ei kiitos.
Kuten nimikin sanoo on kyse vapaaehtoisesta toiminnasta.
Mikael Heinrichs
050 306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi suomennos Leena Lehtonen