Vepolainen Estrid Enlund: “Ajattele, kuinka mukavia ihmisiä tänne on muuttanut”

Paraisten Vepon kylässä olet lähellä sekä keskustaa, merta että luontoa. Jos olet onnekas, saatat törmätä vadelmapensaisiin, jotka ovat säilyneet kylässä 1940-luvulta Handelsträdgårdenin kukoistamisesta asti.

Rauhallisuus on asettunut kylään tämän vuoden pihajuhlien jälkeen, jotka perinteisesti pidettiin Veponpolulla alakoulun syyslukukauden alkamisen jälkeisenä viikonloppuna. Tänä vuonna juhlat järjestettiin 20. kerran ja kyläläisiä oli kokoontunut noin 40, nuorin kolmevuotias ja vanhin 88-vuotias.

– Se on vuoden kohokohta, nostalginen tapahtuma, josta ei halua jäädä paitsi, Nea Bergström (23) sanoo.

"Muistan, kuinka täällä ollessamme söimme vatsamme täyteen vadelmilla"

Hän varttui viihtyisässä punaisessa omakotitalossa Veponpolulla, mutta asuu nyt Turussa, jossa hän opiskelee. Tällä hetkellä hän vierailee kotona ja kertoo, että pihajuhlilla on aivan erityinen paikka hänen sydämessään ja että päivämäärä on aina varattuna kalenterissa. Muut pöydän ympärille kokoontuneet kyläläiset ovat samaa mieltä. He ovat Fredrika Abrahamsson (51), Tarja Bergström (56) ja Estrid Enlund (88).

Olemme kokoontuneet Fredrikan puutarhaan Veponpolulle lämpimänä elokuun iltana. Perkolan ympärille kietoutunut kärhö kukkii ja valosarja valaisee lämpimästi lämpimänä kesäiltana.

– Muistan, kuinka täällä ollessamme söimme vatsamme täyteen vadelmilla ja katsoimme tonttia, kertoo Fredrika, joka on asunut kylässä perheensä kanssa 19 vuotta.

Vadelmapensaat jumalallisen hyvillä vadelmilla ovat peräisin Bäcklundin Handelsträdgårdista, joka toimi kylässä 1940-luvulla. Heillä oli kasvihuoneita ja he myivät taimia ja istuttivat monia vadelmapensaita ja omenapuita, joita edelleen löytyy kylästä.

Fredrikaa vastapäätä asuva ja Nean äiti Tarja on asunut Veponpolulla perheensä kanssa suunnilleen yhtä kauan.

– Täällä tuntee olonsa kotoisaksi, hän sanoo.

"Olin ehkä hieman kateellinen heidän perinteelleen"

Kuten monet muutkin lapsiperheet, Bergströmin perhe päätti aloittaa rakentamisen Veponpolun ”hevosenkenkään” 2000-luvun alussa. Tarja kertoo, että ajatus kokoontua tuli osittain eräiltä tuttavilta, jotka järjestivät kylässään kesäolympialaiset joka kesä.

– Olin ehkä hieman kateellinen heidän perinteelleen, hän sanoo.

Siitä se alkoi, ja pihajuhlien perinne on jatkunut Vepossa. Juhlien isännöinti kiertää, mutta kun on juhlien aika, jokainen auttaa keräämään pöytiä ja tuoleja juhliin, jotka pidetään aina ulkona säästä riippumatta. Silloin järjestetään isot nyyttikestit, joissa isäntä varmistaa, että grilli on kuuma. Viihteestä vastaa yleensä nuorempi sukupolvi.

– Meillä on ollut tanssi- ja musiikkiesityksiä ja olemme tehneet elokuvia, Nea kertoo.

Hänellä on monia hyviä muistoja pihajuhliin liittyen.

– Me nuoret jatkamme aina jälkeenpäin rannalle. Nykyään myös poika- ja tyttöystävät tulevat mukaan ja oppivat perinteitämme, hän jatkaa ja paljastaa, että bileet jatkuvat usein pitkälle pikkutunneille asti.

Yksi, joka ei yleensä jatka pikkutunneille, on Estrid, mutta hän osallistuu kyllä kun on pihajuhlien aika.

– Ajattele, kuinka mukavia ihmisiä tänne on muuttanut, hän sanoo.

Vårdkasbergetille pääseminen oli kylän nuorten tavoite

Estrid varttui Vepossa ja tuntee kylän kuin oman taskunsa. Asuttuaan 40 vuotta Espoossa hän rakensi kylään oman kodin ja muutti ”taas kotiin”. Hän muistelee lapsuuttaan lämmöllä.

– Muistan kuinka juoksimme ympäriinsä ja pelasimme ”brännbollia”. Kauhea Himmelsbacken oli mittapuu sille, kuinka hyvä hiihtäjä olit, hän nauraa.

Hän muistaa myös kuinka hän yhdessä muiden kylän lasten kanssa otti aurinkoa Vepon rannalla ja hyppäsi kallioilta. Vårdkasbergetille pääseminen oli usein kylän nuorten tavoite.

Hän kertoo elävästi kylän historiasta. Vanhoissa kauppakirjoissa mainitaan, että Vepon tila on yksinäistalo tai verotila. Vepo kirjoitettiin joskus W:llä ja joskus V:llä. 1800-luvulta peräisin olevaan karttaan on kirjoitettu, että kartta esittää Wepon tilaa. Tämä jaettiin Västergårdiin ja Östergårdiin 1700-luvulla. Estridin setä otti myöhemmin Östergårdin haltuunsa, mutta myi sen vuonna 1965 Partekille, joka suunnitteli öljysataman rakentamista Vepoon. Estrid kertoo, että korkealla vuorella oli myös savusauna, josta kerrottiin, että kylän pojat piiloutuivat sinne ja äidit hiipivät pojilleen ruokaa.

Estrid muistaa myös kuinka kylässä oli pitkiä aikoja hiljaista ja moni talo seisoi tyhjillään.

– Sitten 90-luvulla kylässä alkoi taas olla enemmän ihmisiä.

Vaikka Estrid asui pitkään Espoossa, hän vieraili usein Paraisilla, koska hänellä oli kesämökki Vepossa.

"Lapsille täällä on erittäin turvallista"

Estrid kertoo, että hän on aina tuntenut olonsa turvalliseksi kylässä ja kertoo hauskoja tarinoita siitä, kuinka kyläläiset ovat heti auttaneet, kun jokin on mennyt pieleen.

– Jos haluat seuraa, sinun tarvitsee vain mennä makuulle, hän sanoo ja nauraa.

Muut pöydän ympärillä nyökkäävät hyväksyvästi.

– Lapsille täällä on erittäin turvallista, jokainen kylässä tietää, mihin taloon he kuuluvat, Fredrika sanoo.

– On luultavasti ainutlaatuista, että lapsina olemme saaneet varttua siten kuin olemme, olemme olleet kuin yksi iso perhe, Nea sanoo.

Käännös: Tuuli Meriläinen