Vilustunut ensivaikutelma
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Sunnanbergin koulu laittoi muutama viikko sitten sosiaaliseen mediaan pari kaunista talvikuvaa. Kuviin liittyi teksti: ”Ulkoleikkejä ja kävelyä ihanassa talvisäässä meille jotka olemme terveitä. 36 prosenttia oppilaista on poissa flunssan takia.” Eletään siis flunssakautta ja minäkin olen vilustunut. Kun olen sairas haluan mieluiten linnoittautua asuntooni peittojen ja nenäliinojen kanssa ja antaa itseni rapistua samaa tahtia kuin huushollini. Vilustunut ihminen ei ole paras versio itsestään ja hyvän ensivaikutelman antaminen itsestään siinä tilassa on tuomittu epäonnistumaan. Vai onko?
Työskentelen kuvittajana ja muotokuvapiirtäjänä kotoa käsin. Niinä erittäin harvoina kertoina kun tapaan asiakkaitani huolehdin siitä että olen edustava, ystävällinen ja ymmärtäväinen. Sitä EN ollut harmaana torstaipäivänä viime syksynä. Olin juuri herännut, vilustunut ja ärtynyt ja yritin parhaillaan löytää puhdasta kattilaa aamupuuroa varten kun ovikello soi. Olin hyvin tietoinen punareunaisista silmistäni, roikkuvista hiuksistani ja risoista pyjamanhousuistani, mutta vedin kuitenkin hupparin niskaani ja avasin oven.
Ulkopuolella seisoi siisti ja kohtelias vanhempi pariskunta, joka halusi tilata lapsenlapsensa muotokuvan. Sen sijaan että olisivat lähettäneet sähköpostia tai soittaneet he tulivat luokseni kotiin – he luulivat varmaan tulleensa viralliseen käyntiosoitteeseen. Asiakkaansa tulee kohdata miellyttävällä ja ammattimaisella tavalla, mutta on aika vaikeaa antaa korkeatasoista asiakaspalvelua kun on juuri herännyt, pukeutunut rumimpaan asuunsa ja on ilman ääntä.
No niin, kun olin lopulta ymmärtänyt heidän asiansa, onnistuin kähisemään hinnan huonolla suomen kielellä. He yrittivät tinkiä, mutta olin edelleen niin unenpöpperöinen että en ymmärtänyt mitä he sanoivat vaan toistin vain hinnan ja näytin varmasti sekavalta. He saivat käyntikorttini ja kehotuksen tulla uudelleen uudenvuoden jälkeen, koska minulla olisi aikaa vasta sitten.
”Siitä ei sitten tullut tilausta”, ajattelin harmissani kun suljin oven ja palasin puuroni ja nenäliinojeni pariin. Mutta olin väärässä, sillä vaikuttaa siltä että epäsiisti olemukseni kynnyksellä antoi ennemmin vaikutelman Boheemista Taiteilijasta kuin Narkkarista Vetelyksestä. Uuden vuoden jälkeen pariskunta tuli takaisin – silloin he olivat ilmoittaneet tulostaan etukäteen – joten saatoin lopulta antaa heille mukavaa ja ammattimaista asiakaspalvelua. Tilaus syntyi ja he saivat oikein tyylikkään muotokuvan lapsenlapsestaan. Eivätkä he myöskään tinkineet hinnasta.
Karin Holmström
Paraisilta kotoisin oleva agrologi josta tuli kuvittaja
suomennos Leena Lehtonen