Vineta Fellman – vauva-asiantuntija jonka juuret ovat Korpoströmissä

Vineta Fellman on pediatrian ja neonatologian professori emeritus sekä ennenaikaisesti syntyneiden ja vastasyntyneiden lasten hoidon asiantuntija. Hän viettää suuren osan vuodesta Granit-suvun paratiisissa Korpoströmissä.

– Olen todellinen saaristosielu, sanoo Vineta Fellman toivottaessaan minut tervetulleeksi Korpoströmiin.

Vineta on professori emeritus sekä Helsingin yliopistossa että Lundin yliopistossa. Hän on yksi Pohjoismaiden johtavista neonatologeista ja hänelle on huomattavasta tutkimustyöstään myönnetty Arvo Ylppö -mitali, joka on yksi Suomen merkittävimmistä lääketieteellisistä palkinnoista. Hän on tehnyt laajaa yhteistyötä kollegoiden kanssa ympäri maailmaa, mutta paikka, johon hän aina palaa, löytyy Korpoströmin talojen ja kallioiden keskeltä.

Vineta ottaa minut vastaan Gamla Norrgårdenissa, jonka Vinetan perhe osti vuonna 1976 ja kunnosti. Tilan naapurissa sijaitsee Södergården, jossa Vineta vietti kaikki lapsuuden kesänsä isoisänsä Johannes Mikael Granitin, eli Ragnar Granitin sedän luona.

– Sukulaiset täällä pitävät todella yhtä, ja paikassa on jotain, mikä tekee siitä elämän tukipisteen.

Hän vieraili myös usein lääkärin ja Nobel-palkitun Ragnar Granitin luona Vikminnessä. Ragnar oli Vinetan äidin serkku ja inspiroi häntä ammatinvalinnassa. Lukiossa Vineta ymmärsi, että lääketiede oli hänen alansa, ja vuonna 1966 hän aloitti opinnot Turun yliopistossa.

Monet kurssikaverini halusivat kirurgeiksi, mutta minä en halunnut leikata. Halusin työskennellä pienten, suloisten lasten kanssa.

– Opiskeluaikana lääkäreistä oli suuri pula, joten sai melkein vapaasti valita osaston, jossa halusi harjoitella. Valitsin lastenosaston Kajaanissa vuonna 1970 – pienen ja mukavan osaston.

Työskentely vastasyntyneiden kanssa tuntui luonnolliselta, ja lastenlääketieteen ja gynekologian kurssien jälkeen hän tiesi, että halusi työskennellä lasten parissa.

– Monet kurssikaverini halusivat kirurgeiksi, mutta minä en halunnut leikata. Halusin työskennellä pienten, suloisten lasten kanssa.

Taistelu lasikattoa vastaan

Muutaman vuoden harjoittelun jälkeen sekä Suomessa että Yhdysvalloissa Vineta yritti saada virkaa Turussa, mutta kohtasi esteitä.

– 1970- ja 80-luvuilla sukupuolten välinen syrjintä oli TYKSissä selvästi näkyvää. Sanottiin suoraan, että työt kuuluvat perheellisille miehille. Minulla oli kuitenkin kontaktit Helsinkiin ja sain vakituisen viran Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa vuonna 1978.

Helsingissä hän erikoistui lastenlääketieteeseen ja sen jälkeen neonatologiaan. Väitöskirja käsitteli hapenpuutetta vastasyntyneillä.

– Sairaista lapsista yksi ryhmä, joka nousi esille, oli poikkeuksellisen pienet vastasyntyneet – he eivät kuitenkaan olleet ennenaikaisesti syntyneitä. He voivat hyvin heti syntymän jälkeen, mutta vuorokauden sisällä heille kehittyi vaikea metabolinen asidoosi, eli veren pH laski normaalitason alle. He elivät vain muutamia päiviä tai viikkoja, ei kuitenkaan neljää kuukautta pidempään.

Hän kuvasi sairauden vuonna 1998. Harvinaiseen suomalaiseen mutaatioon ei ole vieläkään hoitoa.

– Sairautta kutsuttiin ”kuolettavaksi metaboliseksi sairaudeksi”, mutta halusin sille lempeämmän nimen, koska kyse oli niin pienistä lapsista. Nimesin sen GRACILE-oireyhtymäksi (tunnetaan myös Fellmanin tautina), akronyymi on johdettu taudin englanninkielisestä kliinisestä kuvauksesta (Growth Restriction, Aminoaciduria, Cholestasis, Iron overload, Lactic acidosis, Early death).

Ruotsi houkutteli tasa-arvolla

1980-luvun lopulla tutkimus muuttui voimakkaasti. Geeniteknologia kehittyi nopeasti ja hoidon digitalisointi helpotti datan käsittelyä ja avasi uusia mahdollisuuksia. Kun Lundin yliopisto julisti neonatologian professuurin haettavaksi, Vinetaa rohkaistiin hakemaan.

– Vuonna 2003 Ruotsi oli selvästi enemmän tasa-arvoinen kuin Suomi. Akateemisia naisia arvostettiin enemmän. Sain hyvät tutkimusmäärärahat ja pystyin johtamaan projekteja molemmissa maissa.

Huippututkimusta monilla alueilla

Vinetan tutkimusalueet ovat olleet laajat. Hän on tutkinut ja johtanut tutkimusta vastasyntyneiden tehohoidossa ja sitä, miten hoitoympäristö – valo, ääni ja kivunlievitys – vaikuttaa ennenaikaisesti syntyneiden lasten kehitykseen. Hän on selvittänyt pitkäaikaisvaikutuksia erittäin ennenaikaisilla lapsilla ja heidän psykosomaattista kehitystään.

Lääkärin työ on ollut kutsumus, ei kahdeksasta neljään -työ. Jos lapsi voi huonosti, minun piti taistella hänen puolestaan. Ymmärrän kuitenkin, että omat lapseni eivät ole valinneet samaa tietä.

Erityisesti häntä on kiinnostanut GRACILE-oireyhtymä, joka johtuu tietystä mutaatiosta, joka on rikastunut suomalaisessa väestössä. Suomessa on noin 40 geneettistä sairautta, jotka ovat yleisempiä kuin muualla, ja tätä kutsutaan ”Suomen tautiperinnöksi”. Oireyhtymän mekanismeja tutkiessaan hän käytti useita kokeellisia malleja. Lundissa hänen ryhmänsä kehitti hiiriä, joilla oli suomalainen mutaatio ja jotka sairastuivat samankaltaisesti kuin potilaat.

Hän työskenteli 80 prosenttia Lundin yliopistossa, jossa hän oli osastonjohtaja sekä tutkimus- että opetustehtävissä, ja loput Helsingissä, matkustaen lähes viikoittain. Lisäksi hänellä oli sivutoimi yliopistosairaalan ylilääkärinä Lundissa.

– Lääkärin työ on ollut kutsumus, ei kahdeksasta neljään -työ. Jos lapsi voi huonosti, minun piti taistella hänen puolestaan. Ymmärrän kuitenkin, että omat lapseni eivät ole valinneet samaa tietä.

Mentori nuorille kyvyille

Kiinnostus suomalaisiin geneettisiin sairauksiin oli kuitenkin Ruotsissa vähäistä, joten vuonna 2010 hän siirsi sen osan tutkimuksesta Folkhälsanin geneettiseen instituuttiin Helsinkiin, jossa hänestä tuli ryhmänjohtaja. Nykyään, eläkkeellä, hän toimii edelleen mentorina ja ohjaa nuoria tutkijoita.

– Olen ainutlaatuisessa asemassa, sillä projekti, jota olen johtanut pitkään, jatkuu vieläkin, vaikka olen jäänyt eläkkeelle. Mitokondriaaliset sairaudet ovat nykyään suunnilleen siinä vaiheessa, missä leukemia oli 50 vuotta sitten, sillä vasta nyt alamme löytää menetelmiä, jotka ehkä voivat parantaa niitä.

Hän on myös luonut eurooppalaisen verkoston vastasyntyneiden aivojen tutkimukseen ja luonut yhteyksiä huippututkijoihin monissa maissa. Vineta matkustaa edelleen säännöllisesti konferensseihin ja kokouksiin ulkomaille.

Rakkaus purjehdukseen

Lähdemme Norrgårdenista muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan Korpoströmin rantaan. Venevajassa Vineta säilyttää rakkaita kansanveneitään.

– Tämä on perinteinen verkkovene Ådan, jonka isoisä rakennutti Utössä vuonna 1931. Aion purjehtia sillä, kunnes se täyttää sata vuotta. Ennen purjehdimme kaikkialle – Utöseen, Naantaliin, Ahvenanmaalle ja yövyimme teltoissa. Liikuin mielelläni öisin.

Vinetan veli Jacob Fellman, Korpo Sjöfararen kommodori, omistaa myös useita kansanveneitä, ja Vinetan mukaan ”veneitä on täällä enemmän kuin ehtii käyttää”.

Halu vaalia merta ja saaristoa

Rannasta löytyy myös moderni alumiinivene, jolla Vineta kulkee Väster Furuskärin lähellä sijaitsevaan Stangörniin, jossa hänellä on pieni mökki.

– Gamla Norrgårdenissa on aina jotain tehtävää, minulla on siihen eräänlainen viha-rakkaussuhde. Stangörnissä en tee muuta kuin luen ja katselen merta.

Vineta on myös osallistunut paikallisesti muun muassa Korppoon asuttavuusanalyysiin. Hän on nähnyt suuria muutoksia saaristossa, sekä väestössä että luonnossa.

– On surullista, jos saaristosta tulee paikka, jossa on vain kesävieraita ja muutama heitä palveleva ihminen. Haaveilen edelleen aidosti elävästä saaristosta.

Vineta Fellman