Yhdistysvoimaa
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Oli aika, jolloin ratkaisu kaikkiin ongelmiin oli perustaa yhdistyksiä. Ihmiset organisoituivat itselleen tärkeiden ihanteiden ympärille, vapaaehtoisesti, edistääkseen turvallisuutta ja hyvinvointia. He keräsivät rahaa itseltään ja samanhenkisiltä ihmisiltä. He konkretisoivat ihanteensa yhteiskunnallisesti hyödylliseksi toiminnaksi paikallisyhteisössä – iloksi ja hyödyksi vielä laajemmalle joukolle kuin vain jäsenille ja tukijoille. Vapaaehtoiset palokunnat ovat yhä olemassa, eivät ainoastaan tärkeinä ongelmanratkaisijoina, vaan myös muistutuksena siitä, miten haasteisiin aiemmin tartuttiin. Tämä toimintamalli ei ollut ainutlaatuinen. Diakoniayhdistysten kautta palkattiin diakonissoja. Tuberkuloosiyhdistykset työllistivät sairaanhoitajia. Nuorisoyhdistykset järjestivät hyödyllisiä kursseja, jotka kasvattivat nuorisoa. Tarpeet havaittiin, järjestäydyttiin ja ryhdyttiin toimeen.
Ajan myötä strategia muuttui siten, että ongelmat ratkaistiin julkisten palveluiden perustamisella. Silloin ei enää tarvittu taloudellista panostusta niiltä, jotka paloivat asialle. Kaikki maksoivat verotuksen kautta, halusivatpa he sitä tai eivät. Tämä toi kasvavaa turvallisuutta, mutta samalla alati laajenevan julkisen sektorin ja sen rahoitukseen liittyvät jatkuvat haasteet. Kaikkihan eivät jaa samoja ihanteita. Tulokset saatiin silti korjata paikallisesti.
Julkisen sektorin haasteista tuli houkutteleva kohde uusille liiketoimintaideoille. Yksityistämisaallon myötä jokaisesta yhteiskunnallisesta ongelmasta tuli jonkun liiketoiminnan kohde. Mitä suurempia kokonaisuuksia onnistuttiin luomaan, sitä suuremmat mahdollisuudet taloudelliseen voittoon. Nopein tie rikkauteen ei enää ollut kehittää ja tuottaa laadukkaita tuotteita, joita yhä useammat haluavat ostaa vapailla markkinoilla. Nopein tie kulki nyt poliittisten päätösten kautta – vakuuttamalla päättäjät siitä, että heidän tulisi ostaa tavaroita tai palveluja suuria määriä veronmaksajien rahoilla. Paikallisuus menetti merkityksensä – taloudellinen voitto nousi keskiöön.
Tämä kehityskulku on ollut pitkä, hyvine ja huonoine puolineen. Yhteiskunta tarvitsee hyvin toimivia yrityksiä. Myös yritysmuodossa voidaan ylläpitää yhteiskunnallisesti tärkeitä toimintoja. Tällä kehityspolulla on kuitenkin kadotettu jotain oleellista. Suren sitä, että paikallinen näkökulma on saanut väistyä voiton maksimoinnin tieltä. Eniten suren kuitenkin sitä, että koko kehityksen ydin on unohdettu: ihanteet ja aito halu luoda hyvinvointia yhteistyön kautta.
Nykyään yhdistyksiä pidetään mukavan yhdessäolon ja hauskan toiminnan foorumeina. Niitä ei nähdä enää ongelmanratkaisijoina ja yhteiskunnan kehittäjinä, joita ne aikoinaan olivat. Yhdistyselämä kukoistaa, mutta ei saavuta täyttä potentiaaliaan. Nyt on aika sulkea kehityksen ympyrä, nostaa ihanteet uudelleen esiin ja tehdä yhteistyötä siellä, missä kehitys on pysähtynyt. Me olemme täällä, me osaamme ja emme halua rikastua toisten kustannuksella. Olemme täällä rikastuttamassa toistemme arkea omakustannushintaan. Julkisen sektorin tuella ja hyväntahtoisten sponsorien avulla teemme sen vieläkin edullisemmin.
Nykyään yhdistyksiä pidetään mukavan yhdessäolon ja hauskan toiminnan foorumeina. Niitä ei nähdä enää ongelmanratkaisijoina ja yhteiskunnan kehittäjinä, joita ne aikoinaan olivat.
Kiitos kaikille yhdistysten tukijoille ja kiitos kaikille mahdollistajille.Älkää unohtako: yhdistysvoima voi olla myös muutoksen voima!