Ylös, ulos ja lenkille
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Ensimmäisen kerran liityin urheiluseuraan vasta täällä Paraisilla aikuisena. En muista oliko se Parsport vai Piffenin suunnistusjaos. Olin kyllä kilpaillut koulun, partion ym. kisoissa numerolappu rinnassa, mutta kuitenkin kisailu oli voimakkaasti oman liikuntavietin toteuttamista ilman suuria päämääriä. Toki vieläkin muistan ensimmäisen hiihtokilpailuni, jonka voitin ja taitaa palkintolusikka olla edelleenkin jossain laatikossa.
Liikuntalajit muuttuvat luonnollisesti usein iän myötä. On monia lajeja ja liikuntamuotoja, joita voi harrastaa lapsesta vaariin tai mummoon, mutta tempo ja tavoitteet muuttuvat. Joillakin kilpailuvietti pysyy korkeana läpi koko elämän – veteraanikisoissa nähdäänkin lukuisia kilpailijoita. Uskon, että useimmille kuitenkin liikunta tulee iän myötä puhtaasti harrastukseksi ilman kilpailua ja kunnon ylläpitäminen nousee päällimmäiseksi tavoitteeksi. Joskus alkuun pääseminen vaatii hieman ponnisteluja.
Erään joulun jälkeen huokailin, että pitäisi lähteä lenkille, jotta pääsisi irti turhan raskaasta olosta. Parin päivän päästä en ollut kuitenkaan saanut itsestäni muuta irti kuin uudet huokailut. Samaan aikaan poikani oli tällä välin käynyt lenkillä jo varmaan kolme kertaa. Ei muuta kuin itseä niskasta kiinni – siitä se sitten taas lähti.
Nuorille sopivat lähes kaikki urheilulajit, kuten telivoimistelu, jääkiekko tai kamppailulajit, mutta näitä ei ainakaan useimman ikäihmisen lajivalikoimaan enää kuulu. Eläkeliiton yhdistyksessämme olemmekin keskittyneet kevyempiin lajeihin, esimerkiksi keilailuun, petankkiin, frisbeegolfiin ja kävelyyn. Tällä viikolla meillä on ollut ohjelmassa perinteiset Olympialaiset, joissa lajit ovat kevyttä liikkumista yhdistettynä sosiaaliseen kanssakäymiseen ja soveltuvat kaikille.
Korona-aikana ulkoliikunta eri muodoissaan on noussut suureen suosioon. Yhtenä ilmiönä on näkynyt kansallispuistojen kävijämäärien runsas kasvu. Sekä omatoimisesti että Suomen Ladun paikallisosaston Saariston Polun jäsenenä olen itsekin liikkunut runsaasti luontopoluilla ja kansallispuistoissa. Suosittelen.
Omana kantanani on, että liikunta luo terveyttä. Välillä voi tulla tietysti vammoja, jotka pitää korjata, mutta saldo jää positiiviselle puolelle. Älkää siis noudattako erään tuttavani huoneentaulua, jossa luki näin: ”Kun tunnen halua liikuntaan, asetun makuulle ja odotan, että tuo halu menee ohi.” Lause oli kuulemma jonkun antiikin filosofin mietteitä.
Mieluummin nostan esiin Niilo Tarvajärven sunnuntaiaamuisin ohjelman päätteeksi lausumat sanat: ”Ylös, ulos ja lenkille.”
Heikki Inkari
Eläkeliiton Paraisten yhdistyksen puheenjohtaja