Puhutaan paljon vetovoimasta, mutta pitovoimaa ei pidä unohtaa
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Puhutaan paljon Paraisten vetovoimasta ja siitä, miten uusia asukkaita ja muuttajia saataisiin houkuteltua kaupunkiin. Se on tärkeää, mutta samalla ei pidä unohtaa pitovoimaa – eli sitä, miksi ihmiset haluavat jäädä Paraisille ja rakentaa elämänsä tänne myös pitkällä aikavälillä.
Pitovoima syntyy arjessa. Se rakentuu turvallisesta ja sujuvasta elämästä, toimivista palveluista ja tunteesta, että oma kotikaupunki välittää asukkaistaan. Paraisten vahvuuksia ovat luonto, saaristo ja rauhallinen elinympäristö, mutta nämä yksin eivät riitä, jos arki ei toimi.
Koulut, varhaiskasvatus ja muut peruspalvelut ovat keskeisiä tekijöitä pitovoiman kannalta. Lapsiperheille on tärkeää, että palvelut ovat laadukkaita ja lähellä, ja että lapset ja nuoret saavat riittävästi tukea ja ohjausta. Myös ikääntyvien asukkaiden tarpeet on huomioitava, jotta Parisille voi jäädä asumaan elämän eri vaiheissa.
Työpaikat ja toimivat liikenneyhteydet vaikuttavat erityisesti nuorten aikuisten päätöksiin. Jos opiskelujen jälkeen ei ole selkeää polkua työelämään tai sujuvaa tapaa liikkua, kynnys muuttaa muualle kasvaa. Pitovoimaa vahvistetaan tarjoamalla mahdollisuuksia.
Paraisten kaksikielisyys ja moninaisuus voivat olla suuri voimavara, kun ne nähdään avoimesti ja myönteisesti.
Paraisten kaksikielisyys ja moninaisuus voivat olla suuri voimavara, kun ne nähdään avoimesti ja myönteisesti. Yhteisöllisyys syntyy siitä, että ihmiset kokevat kuuluvansa joukkoon ja tulevansa kuulluiksi. Osallisuus ja avoin vuoropuhelu lisäävät luottamusta ja sitoutumista omaan kotipaikkaan.
Vetovoima tuo uusia ihmisiä Paraisille, mutta pitovoima ratkaisee sen, jäävätkö he – ja pysyvätkö nekin, jotka jo asuvat täällä. Kun kehitämme kaupunkia asukkaita kuunnellen ja asetamme arjen toimivuuden etusijalle, pitovoima vahvistuu luonnollisella tavalla.
Mukavaa kesää kaikille!
Paraisten päättäjille on tarjottu mahdollisuus avata sitä, mitä kaupungissa tapahtuu lukemattomien poliittisten kokousten aikana ja niiden välillä. Jokainen puolue kirjoittaa vuorollaan kolumnin.