Kerrostalot vai kaupunkiluonto – kumpi jää historiaan?
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Arvoisat Paraisten päättäjät! Ottakaa Kotkaan turistibussi matka tutustumaan Kotkan kuuluisiin puistoihin. Puistot on suunnitellut Heikki Laaksonen. Vuonna 2014 perustettu Kotkan Kansallinen Kaupunkipuisto on palkittu useasti sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Opas kertoo, miten paljon vastustusta kaupungin kuuluisat puistot aikanaan herättivät poliitikoista ja osin asukkaissa. Tänään ne ovat kaupungin ylpeydenaiheita ja vetävät matkailijoita bussilasteittain. Tänä vuonna tulee myös kolme risteilylaivaa, joiden matkustajat tekevät myös puistokierrokset. Kysymme suoraan: ”onko Paraisten päättäjillä rohkeutta ajatella samalla tavalla”? Mereltä merelle -alue ja Suntin ympäristö ovat poikkeuksellisen kauniita – ja juuri siksi ne ansaitsevat parempaa kuin tavanomaista kerrostalorakentamista. Munkvikin vanha metsä, Norrbyn jylhät kalliot ja Norbyholmenin ainutlaatuiset luontoalueet sekä niiden välinen ranta-alue muodostavat yhdessä mahdollisuuden, jollaista useimmat suomalaiskaupungit voivat vain kadehtia. Meidän pitäisi ylpeinä asettaa ne muidenkin nähtäviksi eikä tuhota niitä. Kerrostaloja voidaan rakentaa moneen muuhunkin paikkaan kuin puistoalueelle.
Ainutlaatuista merellisyyttä ei voi enää palauttaa, kun se on kerran betonoitu umpeen. Kotkan esimerkki osoittaa, että rohkeat puistopäätökset maksavat itsensä takaisin matkailuna, vetovoimana ja asukkaiden hyvinvointina. Mitkä ovat vastaavat luvut muutamalle lisäkerrostalolle, jotka kalleutensa vuoksi voivat jäädä tyhjiksi? Kotkassa nähtiin, että rohkeat puistoajatukset voivat vuosien kuluessa muuttua matkailuvalteiksi. Siksi ehkä kannattaa kysyä: mitä tulevat sukupolvet arvostavat enemmän – muutamaa kerrostaloa vai ainutlaatuista merellistä puistoaluetta, joka tekee Paraisista entistäkin omaleimaisemman? Emme vastusta kehitystä! Tämä on kysymys siitä, millaisen kaupungin haluamme olla – ja millaisen perinnön jätämme niille, jotka tulevat jälkeemme.