Matkalla maailmalle – sivu kerrallan

Julkaistu:

Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.

Allekirjoittaneella ei ole useita hyllymetrejä Johan Ludvig Runebergin kirjallisuutta omassa kirjahyllyssä, kuten tällä viikolla haastatellulla Pro Runeberg -seuran Gustav Sundströmillä. Myönnettäköön, että kokoelmista kuitenkin löytyy yksi kappale Vänrikki Stoolin tarinoita.

Sekin on (tietenkin) perintönä saatu. Samalla voin myöntää, että en ole koskaan lukenut sitä kannesta kanteen. Siitä ei ainakaan irtoaisi kovinkaan montaa metriä helmikuun ajan käynnissä olevalle Suurelle Lukumatkalle, joka on Lululaukku-konseptin taustatiimin sekä Paraisten kirjaston huippuahkeran väen aikaansaannos.

Jokainen luettu sivu helmikuun aikana kuljettaa paraislaisia 2,5 metriä eteenpäin – tavoitteena matka maailman ympäri.

Onneksi tälle matkalle voi osallistua myös perheenä, sillä se taitaa pelastaa omat matkasuunnitelmat. Ehkä pääsemme jopa Lielahden tienhaaraa pidemmälle. Sinne on täältä työpöydän ääreltä matkaa noin viisi kilometriä, eli sellaiset 2 000 sivua. Eiköhän se onnistu, sillä tälle matkalle hyväksytään kaikki sivut.

Taisin jo ottaa pienen varaslähdön tämän lehden 28 sivun myötä, mutta ehkä lukaisen ne läpi vielä uudestaan perjantaina.

Matkalle on aina hauskempaa lähteä yhdessä kuin yksin. Lukemisesta ei tosin ole aivan yksinkertaista tehdä sosiaalista juttua, ellei satu elämään lapsiperheen arkea. Lasten kanssa ääneen lukeminen tuntuu täysin luonnolliselta, mutta sen tiiliskividekkarin lukeminen ääneen tuntuu hieman hassulta.

Tästä kaupungista ei ainakaan puutu luku-innoittajia, sen huomaa. Lukumatka-kampanjan myötä kirjastosta saa helposti erilaisia lukuvinkkejä – ja ellei ole sattunut tutustumaan Harry Potterin ihmeelliseen maailmaan kuin elokuvien muodossa (myönnän), sekin onnistuu kirjastossa tasan viikon kuluttua.

Tässä kohtaa on aivan pakko jakaa tunnustusta eräälle kovan luokan luku-innoittajalle, johon törmäsin työn merkeissä Hangossa. Paikallisen kirjaston Agneta Möller-Salmela on palkittu useaan otteeseen lukemiseen inspiroivasta työstään lasten ja nuorten parissa.

Hänellä oli jopa mahdollisuus tehdä tätä työtä kokopäiväisesti puolen vuoden ajan työstipendin myötä. Hänen järjestämät elämystuokiot Hangon kirjaston satuhuoneessa ovat painuneet pysyvästi muistiini.

Jos nyt kuitenkin yrittäisin päästä täältä kirjoituspöydän ääreltä edes kahvihuoneeseen. Riittäisivätköhän ne 37,5 metriä Vänrikki Stoolia (tai Harry Potteria) siihen?

Ehkä olisi jo korkea aika kirjautua ulos koneelta ja lähteä etsimään sitä kirjaa...

Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi