Heikoin ikinä?

Piffenin miesten käsipalloliigajoukkueen lyttääminen maan rakoon olisi todennäköisesti suhteellisen helppoa, mutta toisaalta se ei ehkä ole kuitenkaan täysin oikeutettu teko. Ei edes vaikka joukkue häviäisi lauantaina pelattavan liigakarsinnan toisen ottelun Hangon HC HIK:ta vastaan.

Koska käsipalloliiga käyttää monien muiden palloilupääsarjojen tapaan nykyään lisenssimenettelyä, on täysin mahdollista, että joukkue saa jatkaa pääsarjassa vaikka tappio tulisikin. Ensinnäkään ei ole sanottu, että urheilullisin perustein paikan ansainnut taho ottaa sen vastaan. Toisaalta liigaan haluavan seuran on täytettävä muitakin kriteerejä kuin pelkät urheilulliset.

Pääsarjapaikan vakiinnuttaminen ei suinkaan ole mikään täysin yksinkertainen juttu, sitä voi kysyä vaikkapa helsinkiläiseltä Realilta, Porvoon Akillekselta tai Dynamo Riihimäen edustajilta. Kaikilla on ollut vaikeuksia oman pääsarjataipaleensa alkumetreillä, aivan kuten Piffenilläkin. Liigaan nousu on vähintään kolmivuotinen projekti.

Paraisilla on yleisön tuki ja intoa riittää ainakin toistaiseksi. Sitä pitää osata hyödyntää, jotta seuran junioreilla olisi jotain mihin tähdätä.

Vertailun vuoksi poimittakoon muutamia tilastomerkintöjä menneiltä kausilta. Real: 18 ottelua, nolla pistettä, maaliero -253 kaudella 2002–03. Dynamo Riihimäki: 24 ottelua, 1 piste, maaliero -266. Piffenin tämän kauden saldo on 18 ottelua, nolla pistettä ja maaliero -221. Tappioita on kaksi enemmän jos lasketaan kaikki kauden aikana pelatut viralliset ottelut (cup-tappio lokakuussa Atlasta vastaan sekä Hangon karsintatappio).

Kovin mairittelevaltahan tuo ei näytä, se myönnettäköön. Mutta ei se myöskään ole kaikkien aikojen heikoin saavutus. Siinä missä Joni Lindberg kauden alla hehkutti joukkuetta ja puheli jopa neljän parhaan joukkoon selviytymisestä, toiset ovat kuitenkin puhuneet maltillisemman ja realistisemman kolmivuotisen, omien juniorien sisäänajoprojektin puolesta. Siinäkin riittää haastetta yllin kyllin.

1. divisioonasta nouseva joukkue tarvitsee ainakin muutaman kauden vakiinnuttaakseen paikkansa tällä tasolla. Sen ovat jo aikaisemmin mainitut seurat todistaneet. Atlas voi tässä toimia kannustavana esimerkkinä, sillä vantaalaisjoukkue ehti muutaman kauden ajan 1990-luvun puolivaiheilla ja 2000-luvun alussa toimia hissijoukkueena. Viime kausina seura on puolestaan noussut sarjan varsinaisen eliitin kovaksi haastajaksi, ottaen jopa hopeaa kauden 2011–12 päätteeksi.

Paraisilla on yleisön tuki ja intoa riittää ainakin toistaiseksi. Sitä pitää osata hyödyntää, jotta seuran junioreilla olisi jotain mihin tähdätä.

Piffenillä on kuitenkin kunnioitettavat perinteet. Miesten joukkue on saavuttanut viisi pronssimitalia 80- ja 90-luvuilla ja naisilla on kauden 1968 mestaruus sekä kahdeksan muuta mitalia. Siinä on 14 enemmän kuin monilla muilla. Sekin on hyvä muistaa.

Mikael Heinrichs 050-306 2004/mikael.heinrichs@aumedia.fi