Lähihoitajan ammattiylpeys, onko sitä?

Kaipaan lisää arvostusta lähihoitajan ammattiin. En halua ottaa mitään pois sairaanhoitajilta, mutta kirjoitan tämän lähihoitajan näkökulmasta.

Lähihoitajan pitäisi osata ne asiat, jotka kuuluvat koulutussuunnitelmaan, eli ovat ammattitaitovaatimuksia.

Pitää osata ottaa lääkärin ohjeita ja määräyksiä vastaan, kirjoittaa raportti oman työvuoron aikana tapahtuneesta, ottaa vastuu omista tekemisistä, huomata toisen hätä ja avuntarve.

Se, että ammattitutkinnon läpäisee henkilö, joka ei osaa kirjoittaa ymmärrettävää lausetta omalla äidinkielellään, on minusta väärin. Kirjallinen raportointi ja kontaktit eri tahoihin ovat normaalia arkipäivää. Miten esimerkiksi päiväraportti, jonka sisältöä ei kukaan ymmärrä, auttaa seuraavaa vuoroa. Ikävää, jos omaiset tai osaston lääkäri tahtoo tietoa potilaan/asukkaan voinnista.

Ne, joilla on heikko kielitaito, pitäisi ehdottomasti ohjata kielikurssille ennen kuin voivat valmistua. Vaarana on ohjeiden ja määräysten väärinkäsittäminen ja puutteellinen kommunikointi potilaan kanssa.

Täällä rannikkoalueilla tarvitaan molempia kotimaisia kieliä, silloin ei pitäisi läpäisyn kriteeriksi riittää, että olet läsnä suomen kielen oppitunnilla, jos et osaa edes esitellä itseäsi suomeksi. Kielitaidon vaatimuksia pitäisi kiristää.

Myös rehellisyys ja empatiakyky olisi ehdoton edellytys.

Jos henkilö todistetusti valehtelee ja valehtelu koskee puolustuskyvyttömien asukkaiden/potilaiden terveyttä ja hyvinvointia, eli jättää tekemättä asioita, jotka sanoo toimittaneensa, on työmoraali ja ihmisen kunnioitus aika vähäistä. Niin kuin myös, jos alkaa puolustamaan omaa toimintaansa, ennen kuin tarkistaa pyörätuolista pudonneen vanhuksen voinnin.

On kaksi eri asiaa opetella ulkoa anatomiaa, sairauksien nimiä, oireita ja matematiikkaa, tai olla tämän lisäksi luonteeltaan sopiva potilas- ja tiimityöhön ja soveltaa oppimaansa eri tilanteisiin.

Näitä asioita on pohdittu niin kollegoiden, muiden saman alan työntekijöiden kanssa kuin kokonaisen arvioija-koulutusryhmän kanssa. Näitä pitäisi ottaa paremmin huomioon koulussa ja harjoittelupaikoilla.

Ihmisiä hoivaava henkilö ei voi olla alalle pakotettu työvoimatoimiston toimesta tai siksi että ”luen nyt lähihoitajaksi, kun se on niin helppoa tai en muuta keksi”.

Vähän ammattiylpeyttä ja kunnianhimoa mukaan, sekä opiskelijat että oppilaitokset. Mielestäni teemme arvokasta työtä.

Eija Holopainen

Lähihoitaja jota kiinnostavat käsillä tekeminen ja uudet haasteet