Hanhet, hanhet!
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Keskuspuistossa kesän ja syksyn aikana liikkunut on luultavasti huomannut suuren lauman valkoposkihanhia, joka on vallannut Kirkkolampea ympäröivät nurmikot. Hanhet ottivat ilolla hoitaakseen sekä ruohonleikkuun että lannoitteen levittämisen niin että kakkapötkylöiden väistely muistuttaa slalomia.
Nostan hattua sille, joka ehkä vähemmän iloisena, siivoaa sotkun.
Vaikka hanhet kirjaimellisesti paskovatkin ympäristönsä on minusta ollut melko mukavaa kävellä niiden ohi. Ne ovat elegantteja, pieniä lintuja kauniissa höyhenpuvussa. Ne eivät vaikuta kovin aroilta vaan tuntuvat siirtyvän vain lähinnä muodon vuoksi, hitaasti ja arvokkaasti jos nyt jonkun ihmisen on pakko kulkea JUURI siitä mihin ne ovat asettuneet ottamaan nokoset (tai mitä hanhet nyt tekevät).
Lokakuun aikana hanhet ovat tehneet valtavasti lyhyitä retkiä lähiympäristöön – ehkä kokoontuakseen ennen suurta muuttoa? Niille tyypilliset äänet kuuluvat kauas: ”Harri! Lennät liian lähellä, pidä etäisyys!” ”Miksi Aada saa aina päättää matkakohteen? Me haluamme mennä Nauvoon!” ”Katso, joku pirulainen on kyntänyt lempipeltomme!” ”Onko vielä pitkä matka?”
Kaikki kunnia luontokokemuksile, mutta nautin niistä mieluummin ilman hanhenkakkaa niskassani.
Yhtenä syyspäivänä kun kävelen pellonlaitaa Muddaisissa näen kun koko parvi lentää minua kohti komeassa auramuodostelmassa. Pieni ryhmä, joka ilmeisesti toimi esijoukkona, oli laskeutunut sänkipellolle ja töräytti toisille: ”Täällä on hyvä, tulkaa tänne vaan!” Hanhiaura järjestäytyi ja alkoi kierrellä ympäriinsä pellon yläpuolella löytääkseen oikean laskeutumiskulman tai päästäkseen tunnelmaan tai mitä laskeutuvat hanhiaurat nyt sitten tekevätkään. Oli mahtava kokemus seistä aivan satojen lentävien lintujen alla ja kuunnella niiden samanaikaisia siiveniskuja. Oli siis mahtavaa siihen asti kunnes siiveniskujen lisäksi kuulin pienten tömähdysten rapinaa ympärilläni ruohossa. Keskuspuiston hanhenulosteen peittämät nurmikot tuoreessa muistissa laskin yhteen kaksi ynnä kaksi ja ymmärsin suojautua nopeasti lähimmän kuusen alle.
Kaikki kunnia luontokokemuksile, mutta nautin niistä mieluummin ilman hanhenkakkaa niskassani.
Nyt hanhet ovat joka tapauksessa lähteneet talven ajaksi. Kirkkolammessa uiskentelee vain heinäsorsia ja voimme kävellä puhtaan Keskuspuiston läpi kunnes hanhet taas palaavat tänne keväällä (jos ne eivät matkaa Nauvoon).
Karin Holmström Paraislainen agrologi, josta tuli kuvittaja