Yhdistysvoima
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Se, että yhdistyskentässä piilee valtava määrä yhteiskuntaamme rikastuttavaa voimaa, lienee tässä vaiheessa päivänselvää. Parhaimmillaan yhdistystoiminta tarkoittaa myös taloudellista voimaa, mutta todellisuus näyttää usein toisenlaiselta. Pohjimmiltaan yhdistysajatus on kuitenkin tarkoitettu myös taloudelliseksi voimavaraksi.
Jos sinulla ja minulla on yhteinen kiinnostuksen kohde, vaikkapa linnunpönttöjen rakentaminen lauantaisin, meillä on jo perusta yhdistyksen perustamiselle. Jos saisimme mukaan sata muutakin innokasta pönttörakentajaa, toiminta alkaisi todella kukoistaa. Yhteinen harrastuksemme tarkoittaisi yhdistyksen muodossa myös yhteistä kassaa, ja jäsen- sekä osallistumismaksujen avulla voisimme hankkia tarvitsemamme tilat ja materiaalit. Suuremmat hankinnat toisivat määräalennuksia, ja samalla saisimme viettää mukavaa aikaa yhdessä verstaalla.
Myös poliittiset puolueet ovat yhdistyksiä. Se poliittinen yhdistys, joka tällä hetkellä näkyvimmin leikkaa yhdistysavustuksia kovalla kädellä, saa itse noin 95 prosenttia rahoituksestaan valtion puoluetuesta. Pieni nöyryys olisi paikallaan.
Tuloksena ei olisi pelkästään suuri määrä linnunpönttöjä, vaan myös tyytyväinen jäsenistö, joka voisi kevään koittaessa iloita lintujen laulun tahdissa. Yksi plus yksi olisi enemmän kuin kaksi! Mutta eikö meidän pitäisi saada myös taloudellista tukea toimintaamme, kun teemme niin paljon hyvää? Hienoa, saimme avustusta, joten voimme alentaa maksuja!
Näin alkuperäinen linnunpönttöihanne saattaa vähitellen muuttua avustusriippuvaiseksi organisaatioksi, joka on vuosien myötä ehkä erittäin taitava kirjoittamaan hakemuksia ja hallinnoimaan hankkeita, mutta huono rakentamaan linnunpönttöjä, koska jäsenistö on kyllästynyt itse tekemiseen. Silti toimintaa on jatkettava, koska siihen saadaan tukirahaa. Jospa joku muu voisi hoitaa tämän tärkeän tehtävän, niin me voisimme keskittyä hakemusten tekemiseen? Tai jos saisimme vielä enemmän tukea, voisimme palkata jonkun hoitamaan hallinnolliset tehtävät?
Se, mikä alkoi aatteesta ja kiinnostuksesta, voi ajan myötä kehittyä koneistoksi, joka on riippuvainen muiden hyvästä tahdosta. Pohjimmiltaan juuri meidän ja kaltaistemme pitäisi kuitenkin sijoittaa omaa aikaamme ja omia varojamme yhdistykseemme. Emmehän voi odottaa muiden maksavan harrastuksestamme, varsinkaan jos emme itsekään ole valmiita maksamaan sen vaatimia kustannuksia.
Viime aikoina on nähty paljon huolta valtion niin sanottujen STEA-avustusten leikkausten vuoksi. Yhtäältä jaan avustusten saajien huolen. Yhdistystoiminnan ystävänä en toivo yhdellekään yhdistykselle taloudellisia vaikeuksia. Toisaalta en voi olla pohtimatta, kuinka monelta vaikeuksiin joutuneelta yhdistykseltä puuttuu jäsenistö, joka olisi valmis sijoittamaan omia resurssejaan siihen aatteeseen, jonka ympärille yhdistys on rakennettu.
Kaikki tämän maan yhdistykset eivät ole avustusriippuvaisia. Monet seisovat omilla jaloillaan, mutta pystyvät erilaisten tukien avulla rikastuttamaan toimintaansa entisestään. Olisi helppoa todeta lakonisesti, että yhdistysten pitäisi kyetä toimimaan omavaraisesti, ellei olisi yhtä seikkaa.
Myös poliittiset puolueet ovat yhdistyksiä. Se poliittinen yhdistys, joka tällä hetkellä näkyvimmin leikkaa yhdistysavustuksia kovalla kädellä, saa itse noin 95 prosenttia rahoituksestaan valtion puoluetuesta. Pieni nöyryys olisi paikallaan.