Hyvät naapurit
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Myöhään eräänä iltana kuusi vuotta sitten kun olin juuri muuttanut Turkuun, soi ovikello. Oven takana seisoi melko päihtynyt noin 60-vuotias mies. Kutsutaan häntä vaikka Penaksi. Hän ojensi kätensä, esitteli itsensä Turun murteella sopertaen ja toivotti minut tervetulleeksi naapurustoon. ”Sshovitaankosh että ollaan hyviä naapureita?” hän ehdotti enkä voinut kieltääkään joten kättelimme sopimukselle.
Pena oli usein pihamaalla, joten tavakseni tuli pysähtyä ja vaihtaa muutama sana hänen kanssaan. Hänellä ei ollut kovin montaa hammasta suussaan ja hän vähät välitti siitä mitä suomenruotsalainen ymmärsi hänen suomalaisesta murteestaan, joten ei ollut aivan helppoa käsittää mitä hän sanoi; ei edes silloin kun hän oli jokseenkin selvin päin.
Joskus hän keskeytti selostuksensa, vilkaisi salaperäisesti sivuille ja otti sisätaskustaan kossupullon. ”Sshaisko olla?” Kun kohteliaasti kieltäydyin hän kohautti hartioitaan, otti ryypyn, päästi äänekkään pierun ja jatkoi kertomustaan, jossa en enää pysynyt kärryillä, mutta se taisi koskea jotain vanhaa vääryyttä, johon liittyi eräs nainen ja autotallinovi.
Pena oli nimittänyt itsensä talonmieheksi ja tunsi suurta vastuuta kaikesta mitä taloyhtiössä tapahtui. Kun nuohooja kävi asunnossani minun istuessani ja odottaessani keittiönpöydän ääressä, kuului huoneen läpi yhtäkkiä tuttu ääni: ”MMMMORO!”
Pena ei ehkä ollut tyypillinen Hyvä Naapuri, mutta hän oli siihen mennessä ainoa joka oli soittanut ovikelloa ja toivottanut minut tervetulleeksi naapurustoon.
Se oli Pena, joka oli itse päästänut itsensä sisään ja valvoi nyt asiantuntijan ilmein nuohoojan työtä. Suu kävi koko ajan. Kerran hän kääntyi nuohoojan puoleen ja sanoi: ”Tiedätkösh että Karin tässhä, minun naapurini, hän on TAITEILIJA! Minulla on postikortti, jossha on hänen piirtämiään kanoja!” Penan silmänsä loistivat ylpeydestä. Minä sulin täysin ja halusin vain nipistää häntä poskista ja pörröttää parrasta.
Kun nuohous oli valmista ja molemmat herrat olivat menossa ulos, kääntyi nuohooja puoleeni ja kuiskasi anteeksipyydellen: ”Hän on roikkunut perässäni koko päivän! Oikeastaan hän ei saa mennä sisään muiden huoneistoihin, mutta häntä ei käy kieltäminen!” Ei tietenkään; Penan täytyi olla mukana ja valvoa että kaikki meni oikein kun asuntoyhtiössä kerrankin Tapahtui Jotain.
Kun sitten keväällä kerroin Penalle että muuttaisin takaisin Paraisille, selvisi että myös hänellä oli edessään muutto kotiin, Auraan. Hänen muuttokuormansa lähti viikkoa ennen kuin minun ja se merkitsi odottamattoman lämpimän ystävyyden loppua. Pena ei ehkä ollut tyypillinen Hyvä Naapuri, mutta hän oli siihen mennessä ainoa joka oli soittanut ovikelloa ja toivottanut minut tervetulleeksi naapurustoon.
Karin Holmström
Paraisilta kotoisin oleva agrologi, josta tuli kuvittaja
Käännös Leena Lehtonen