Me emme tule koskaan riittämään

Miksi koulu ei tee enemmän?

Viimeisin OAJ:n tutkimus osoittaa, että 57 prosenttia tämän päivän opettajista harkitsee työpaikan vaihtoa. Paraisilla tämä tarkoittaisi noin 125 opettajaa. Ja melkein jokainen heistä, väittäisin, on käynyt läpi saman tuskan kuin masentuneet vanhemmat: miksi ei tee enemmän?

Ei siksi, että jollakin tavalla tekisin liian vähän – ei, mutta pikemminkin siksi, että tässä ammatissa ei ole minkäänlaisia rajoituksia sille, kuinka paljon voi tehdä.

Ja kun olet opettaja, kierrät jatkuvasti ympyrää tuntien, ettet ole tarpeeksi. Koska miten sen tekisi? Me emme tule koskaan riittämään.

Opettajat työskentelevät lasten ja nuorten parissa. Tärkeintä mitä meillä on.

Opettajina rakastamme nähdä lapset ja nuoret iloisina ja turvassa – ja antaa heille mahdollisuuden onnistumisen tunteeseen.

Tämä ammatti on valittu siksi, koska haluamme opettaa ja kasvattaa ja siksi, että uskomme yksittäisen lapsen mahdollisuuksiin toteuttaa itseään melko vaativassa maailmassa.

Kannustamme, tuemme, autamme ja uskomme – niin paljon, että unohdamme kokonaan ne rajat, joiden puitteissa on oikea tapa työskennellä.

Ja ongelma on juuri se. Opettajana on helppo työskennellä ilman rajoja. Koskaan ei nimittäin voi tehdä toisen ihmisen puolesta liikaa liikaa. Ja varsinkaan, jos ihminen sattuu olemaan lapsi.

Lapsi, joka voi huonosti, joka sairastuu, joka taistelee, joka itkee, joka riitelee, joka uhmaa, joka epäonnistuu, joka on poissa. Totta kai silloin kulkee pala kurkussa: mitä muuta voin tehdä?

Paperilla lukee, että koulu tarjoaa opetusta opetussuunnitelman mukaan. Ruotsin kielessä, äidinkielessä ja kirjallisuudessa, historiassa.

Opeta heille verbin taivutus ja Ranskan vallankumouksen aatteet.

Yksikään opettajista ei ole erikoistunut kiusaustapausten selvittämiseen, miten käsitellään lasten mielenterveysongelmia ja masennusta, miten parhaiten hoidetaan suorapuheisia lapsia tai miten onnistutaan katkaisemaan korkeat koulusta poissaolon luvut. Ja kuitenkin ne ovat koulujen arkea – merkittävästi vaikeampia asioita kuin opettaa ruotsin verbejä.

Joten anteeksi! Me emme tule koskaan riittämään! Emme tule onnistumaan kaikissa kiusaustapauksissa, kaikkien tukitoimien toteuttamisessa, lähettämään kaikkia tarvittavia Wilmaviestejä, puuttumaan kaikkiin uusiin juttuihin, joihin koulun pitäisi.

On kuitenkin yksi asia, missä me onnistumme. Välittäminen. Lapsistamme ja nuoristamme. Ja minä toivon, että se lasketaan! Riittääkö se? Ei! Mutta se lasketaan!

Kevätlukukausi alkaa pian ja haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni toivomalla kaikille koulun henkilökunnassa työrauhaa ja työn iloa. Vaikka riittämättömyytesi ei olisi tarpeeksi. Teet riittävästi joka päivä! Kiitoksia sinun arvokkaasta työpanoksestasi!

Lotta Dammert

Vararehtori, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Lukulaukku-aktivisti

Käännös: Timo Järvenpää