Uusia markkinarakoja

Enkä tarkoita pelkästään kaikkia esille tulleita maskitarvikkeita. Nyt voi tilata esimerkiksi pieniä kuppeja maskin alle, jotta se ei asettuisi niin tiukasti suun eteen.

En tiedä, onko se hyvä vai huono, olen vain nähnyt facebook-virrassani, että sellaisia löytyy. Joku on löytänyt markkinaraon sellaiselle tuotteelle tähän aikaan, missä olemme.

Joku toinen on keksinyt raon valmistaen pieniä silikonista tehtyjä pusseja käytetyille tai käyttämättömille uudelleenkäytettäville maskeille. Siellä voit säilyttää viruksellisia kangaspalojasi, kunnes tulet taas kotiin ja voit keittää ne. Toisen värisessä silikonipussissa laukussasi ovat sitten puhtaat, odottamassa käyttöönottoa.

Myös paikalliset maskimarkkinat kukoistavat. Paraisillakin on niitä, jotka ompelevat ja myyvät kotona tehtyjä maskeja, ja kysyntä on suurta. Joku on löytänyt markkinarakonsa.

Ehkä voidaan yksinkertaisesti puhua koronamarkkinaraosta? Kehitys näyttää pakottavan meidät siihen, vaikka emme pidä syystä, joka siihen johtaa. Samalla se voi johtaa uusiin lähestymiskulmiin, vaikka kaikki toivovat, että korona ei olisi koskaan lähtenyt leviämään ja toivomme vain tehokkaan ja hyvin toimivan rokotteen tuloa pian, pian.

Valmistajat eivät ole ainoita, jotka ovat nähneet mahdollisuuksia tänä uutena aikana. Myös kulttuurielämässä on otettu iso digiloikka, hädässä pakotettuna.

Mutta niille meistä, joilla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta matkustaa suurille kirjamessuille Göteborgiin, tämä on lämpimästi tervetullutta.

Taistelussa koronaa vastaan, kirjamessut ovat muuttuneet täysin digitaaliseksi, ja samalla, kun minä poimin suppilovahveroita Paraisten pohjoispuolella, voi esimerkiksi kuunnella, mitä kirjoja ruotsalaiset puoluejohtajat lukevat hädässä ja halusta – omasta puhelimestani.

Kiitos siitä!

Odotan myös innolla kirjailijakeskusteluja, jotka tehdään etänä ja lähetetään verkossa. Sellaista ei tehty aikaisemmin.

On niin kuin kukaan ei olisi ajatellut, että sellaista voidaan tehdä toisessa maassa olevan kirjailijan ja toisessa olevan moderaattorin kanssa, ennen kuin se oli pakko tehdä. Nyt ei ole oikeastaan mitään rajoja siinä, mitä voi suoratoistaa tai keskustella Teamsin kautta.

Oikeastaan tämä on todella fantastista, kuulkaa, vaikka olen myös niin kyllästynyt siihen, että en voi tehdä sitä mitä tein ennen.

Nyt odotan vain sitä, että joku Paraisilla keksii itselleen markkinaraon ja avaa kioskin.

Vanhanaikainen kioski, missä on luukku ja asiakas seisoo ulkopuolella ja kioskin myyjä on sisällä ja he eivät koskaan kohtaa eikä heidän mahdollinen viruksensa, mutta asiakas voi ostaa suklaalevyn, kun hätä on suurin – ilman että tarvitsee kaivaa esille maskia mennäkseen kauppaan yhden ainoan suklaapalan vuoksi.

Tällä uskoisin olevan potentiaalia korona-aikoina. Kuka ottaa kopin ideasta?

käännös Timo Järvenpää