Ympäristönsuojelusta etua ja haittaa – vielä kerran!

Kesällä 1977 ruotsinkieliseen luontoiltaan tuli yllättävä puhelu Paraisilta. Soittaja väitti löytäneensä harvinaisen kimalaisorhon kuivalta mäntykankaalta sementtitehtaan läheltä. Tuntui uskomattomalta. Kimalaisorhoa ei ollut koskaan löydetty Suomen mantereelta, mutta Ahvenanmaalla oli heikko esiintymä multavassa lehdossa.

Kontrolli osoitti, että soittaja oli oikeassa. Teollisuuden kalkkipäästöt olivat luoneet kasvin normaaleista vaatimuksista täysin poikkeavasta ympäristöstä, kuivasta mäntykankaasta, kämmekälle kemiallisesti sopivan ympäristön.

Kimalaisorho on hyvin erikoinen kasvi. Kukka on pieni ja tumma, vajaan sentin mittainen ja muistuttaa pistiäisnaarasta. Sen hedelmöityksestä vastaa pistiäiskoiras, jonka houkuttelee paikalle kukasta lähtevä tuoksu, sama tuoksu jota naaras erittää, mutta kymmenen kertaa voimakkaampi.

1982 saimme uuden ilmansuojelulain ja asetuksen. Näissä edellytettiin, että teollisuuslaitosten tuli jättää ilmansuojeluilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle, joka pyytää lausunnot kuntien ympäristölautakunnilta ja sen jälkeen päättää mitä toimenpiteitä laitoksen pitää tehdä saadakseen luvan jatkaa toimintaansa.

Onko täysin mahdoton ajatus, että kalkkiteollisuus saisi luvan puhaltaa vähän kalkkitomua joka viides vuosi parille hehtaarille mäntykangasta jossa kimalaisorho on viihtynyt?

Olin Paraisten kaupungin ympäristölautakunnan puheenjohtaja kun sementtitehdas ja kalkkitehdas jättivät ilmansuojeluilmoituksensa. Yhdessä ympäristöpäällikön ja läänin ympäristövirkamiesten kanssa kävimme läpi laitosten kaikki päästökohdat ja tekniset laitteet joilla päästöjä vähennettiin. Sementtitehtaan savukaasut johdettiin korkeaan savupiippuun sähkösuodattimen kautta. Sähkösuodattimessa on jännitteellisiä metallilankoja joiden sähköinen varaus sitoo kalkkihiukkaset ja savukaasut puhdistuvat. Suurin epäkohta syntyi kun laitos oli saanut huonolaatuista hiiltä polttoaineeksi. Savukaasujen häkäpitoisuus saattoi nousta yli kahden prosentin mikä johti räjähdysvaaraan. Silloin ne oli pakko johtaa ohituskanavan kautta sähkösuodattimen ohi puhdistamattomina.

Ympäristölautakunta vaati, että ohituskanavaan piti kehittää tekninen laite joka mahdollisti sähkösuodattimen ohi johdettavien savukaasujen puhdistamisen. Åbo Akademissa tehdyssä diplomityössä ongelma ratkaistiin ja myös ohituskanavan savukaasut saatiin puhdistuksen piiriin. Tämä näkyi välittömästi Paraisten keskustan pölyn vähenemisenä.

Kahden viime vuoden aikana olen turhaan etsinyt kimalaisorhoja paikoista joista olen niitä aikaisemmin löytänyt. Kartoitus vuonna 1989 osoitti, että Paraisilla kasvoi 149 yksilöä! Kalkkipölyn puute on johtamassa tämän harvinaisen ja tavattoman kauniin kämmekän täydelliseen katoamiseen mantereen ainoalta tunnetulta kasvupaikalta.

Onko täysin mahdoton ajatus, että kalkkiteollisuus saisi luvan puhaltaa vähän kalkkitomua joka viides vuosi parille hehtaarille mäntykangasta jossa kimalaisorho on viihtynyt?

Kari Penttinen