Kesän lapsille
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Kuvittele kesäilta ja terassi täynnä onnellisia ihmisiä. Päivä viipyilee lännessä ja pihapuun kapea varjo halkaisee palaneen maan. Ponneton tuulenpuuska kuljettaa muiston helteisestä aamupäivästä. Se on vain leikkiä. Kuurupiiloa hyisen sylin kanssa.
Joku murjaisee vitsin. Ystävien nauru raikaa kylän kattojen yllä. Tummat puutarhat tuoksuvat violeteilta syreeneiltä. Onni on siinä. Tai ainakin pitäisi olla. Yrität kaapata sykkeesi rytmistä kiinni, mutta sekoat laskuissasi ja ote kirpoaa. Horatiuksen sanat ovat kuin ilmaa kaikessa naiiviudessaan. Olet syönyt herkullisen illallisen ja antanut kesän pitää kädestä. Kaikki vaikuttaa olevan kohdallaan, mutta päivän lyheneminen ahdistaa jo ennen kuin se alkaakaan.
Jos voisit unohtaa talven, uskaltaisitko kokeilla? Kuinka notkeinkin ranka lukittuu jäisessä viimassa. Kuinka ikihongat halkeilevat autioissa metsissä ja vedet jäätyvät elottomiksi.
Miten meri edes voi jäätyä? Se on ikiliikkuja eivätkä sen voimat hiivu koskaan. Älä murehdi sitä nyt, kun usva on noussut niityn ylle ja punarinta lausuu lorujaan. Ilta on silmänräpäyksessä yö. Koivun rungon valkeat posket ovat polkuja maasta taivaaseen.
Kuvittele aamu. Se ei koskaan vastaa illan toiveeseen. Terassi on vaiti. Vain kyyhkyt hurisevat kilpaa ohikiitävien autojen kanssa. Sisäänhengitys tuntuu raikkaalta ja kirkastaa ajatuksesi. Ilmassa on jo lupaus pimeämmästä ajasta. Astut yön kastamalle nurmelle ja ihailet seittien symmetriaa. Näillä leveysasteilla vuodenajat eivät jakaudu tasan. Talvi on jo käynyt kolmesti, kun suvi vasta tekee tuloaan.
Kesä on odotettu vieras. Se katsoo syvälle silmiin, kertoo oikeita tarinoita ja kasvaa meihin kiinni. Miksi sillä on aina kiire?
Kesä on odotettu vieras. Se katsoo syvälle silmiin, kertoo oikeita tarinoita ja kasvaa meihin kiinni. Miksi sillä on aina kiire? Ennen kuin ehdit tottua niityn lempeisiin sävyihin, lämpö karkaa jo nurkista. Ikkunat haalistuvat ja pihapuun hedelmät putoilevat puusta. Kurjenpojan askel on jo vakaa, kun sato kuivuu ladossa.
Kuvittele ikuinen kesä ja elämä ilman hämäriä ja liukkaita polkuja. Lämmittääkö toukokuun aurinko lainkaan, jos paukkupakkaset eivät kiristä poskiasi talviaamuna? Entä jos vieras jääkin notkumaan nurkkiin? Jos jahtaat aurinkoa maailman ääriin, voit menettää järkesi. Emme ole tiiroja, jotka kääntävät syksyn kevääksi vain muutamalla siiveniskulla. Piirto valon ja pimeän välillä on terävä ja tuntuu joka solussa.
Muistele vuoden parasta päivää. Oliko tuuli navakka? Piditkö sadetta? Kävitkö uimassa vai kastoitko vain varpaasi? Korkealla porottava aurinko häikäisee muistisi peilistä, kun ensilumi leijailee hiljaa terassin kannelle. Taivas taipuu kuin paju ja tähdet syttyvät samoille paikoille kuin tuhat vuotta sitten. Veri matelee suonissa, kun viikot juoksevat läpi kaamoksen.
Katso ulos. Veneet keikkuvat jo satamassa ja päivät ovat täynnä aikaa. Niitty on karistanut viimeisetkin kuuran rippeet. Puut ja pensaat esittelevät ylpeinä nuoria lehtiään. Meri hengittää syvään ja antaa etelätuulen silittää kevyesti aaltonsa harjaa.