Enemmän kuin symboli
Tämä on mielipidekirjoitus, mielipiteet ovat kirjoittajan omat.
Muutama viikko sitten kävelin ympäri Helsinkiä. Pääkaupunki vilisi ihmisiä, kesähelteet painoivat raskaina katuja ja sateenkaarilippuja saattoi vilahdella siellä täällä kaupunkikuvassa. Samana iltapäivänä istuin junaan kotimatkaa varten ja jäin jumiin TikTok-videoon, jossa väiteltiin Pridesta ja erityisesti sateenkaarilipusta julkisessa tilassa. Kommenttikentässä oli vain kaksi leiriä, ei lainkaan vivahteita.
Minulle valkeni nopeasti, että Pridesta on tullut asia, jota ihmiset joko ”puolustavat” tai ”vastustavat”. Kyse ei ole ensisijaisesti ihmisistä, vaan symbolista. Sateenkaarilipusta on tullut juuri sellainen symboli. Monille se edustaa turvaa, yhteisöllisyyttä ja kaikkien tasavertaisuutta, kun taas toisille siitä on tullut jopa provosoiva. Oli suhde lippuun mikä tahansa, monet luultavasti unohtavat – tai suorastaan jättävät täysin huomioimatta sen – mistä Pridessa on pohjimmiltaan kyse. Kyse ei ole kenenkään erityisoikeuksista, vaan perusluonteisista, yhtäläisistä oikeuksista. Oikeudesta elää omaa elämäänsä ilman, että tarvitsee pelätä muiden reaktioita.
Useimmille on itsestäänselvyys voida esitellä joku, pitää kumppaniaan kädestä kaupungilla tai puhua rakastamastaan ihmisestä ilman, että tekee ensin riskinarviointia.
Tämä on luultavasti myös jotain sellaista, mitä monen ei koskaan tarvitse edes pohtia. Useimmille on itsestäänselvyys voida esitellä joku, pitää kumppaniaan kädestä kaupungilla tai puhua rakastamastaan ihmisestä ilman, että tekee ensin riskinarviointia.
Minusta on selvää, että sosiaalinen media on tehnyt Pridesta näkyvämmän kuin koskaan. Erityisesti kesäkuussa feedit täyttyvät sateenkaariväreistä, kampanjoista ja tuesta. Uskon, että näkyvyys luo yhä enemmän yhteisöllisyyttä ja saa ihmiset tuntemaan itsensä vähemmän yksinäisiksi. Mutta hyvän mukana tulee myös kääntöpuoli. Samat alustat, jotka levittävät tukea, antavat myös tilaa vihalle ja keskustelulle, jossa asiat jaetaan aivan liian usein ”puolesta”- ja ”vastaan”-leireihin – aivan kuten näkemässäni väittelyvideossa. Ihan kuin ihmisten oikeus olla oma itsensä olisi mielipidekysymys muiden joukossa?
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien täytyisi osallistua kulkueeseen tai vetää sateenkaarilippu salkoon. Mutta kenties useampi hyötyisi siitä, että nostaisi katseensa symboleista ja miettisi, mitä ne tosiasiassa edustavat. Lipun takana on ihmisiä. Ihmisiä, jotka haluavat voida elää omaa elämäänsä.
Kesäkuu on pian ohi. Feedi täyttyy muista keskusteluista. Ihmisten oikeus kunnioitukseen ja tasapuoliseen kohteluun ei kuitenkaan katso kalenteria. Ehkä juuri siksi Pridea tarvitaan edelleen. Ei symbolikeskusteluna, vaan muistutuksena jostakin sellaisesta, jonka ei pitäisi olla neuvoteltavissa.