Kaksi päivää vielä – tai kahdeksantoista

Meille täällä Paraisilla ne tärkeimmät sarjapelit alkavat 18. huhtikuuta, kun Pargas IF avaa kautensa Ykkösessä kotiottelulla SJK Akatemiaa vastaan. Mutta missä se peli pelataan? Lienee kai itsestään selvää, että Pajbackan nurmella sitä ei voida pelata, vaikka Palloliiton tulospalvelussa vielä niin lukeekin. Melkoinen fakiiri täytyy löytyä, jos kenttä saadaan pelikuntoon pääsiäiseen mennessä. Aktia LKV Areena ei taida varakenttänä kelvata, joten meneekö sarja-avaus kenties Kaarinaan tai jopa Turkuun asti? No, kyllä se tieto sieltä vielä tulee.

Jokainen jalkapallokausi on erilainen, vaikka useimmiten se odottaminen on samanlaista. Levottomuus lisääntyy, mitä lähemmäs tuo kauden alku tulee. Tämä kausi on minulle monella tapaa erilainen, sillä nyt toista vuotta peräkkäin en selosta tulevalla kaudella automaattisesti Veikkausliigan otteluita Ruutuun, mutta toisaalta olen saanut tilalle kiinnostavan vaihtoehdon, sillä meikäläinen nähdään selostuskopissa Paraisilla - kunhan sellainen Pajbackaan rakennetaan - Piffenin pelatessa tällä kaudella ainakin kahdeksassa kotiottelussa. Aikaisempien vuosien tapaan käyn selostamassa otteluita myös Tammisaaressa ja Turussa. 18 selostusta on jo sovittuna, mutta kokemuksesta tiedän, että niitä tulee lisää – ja tietysti syksyn jatkosarjat tuovat niitä myös lisää. Kun Piffenin avauspeli käynnistyy, on se minun jalkapalloselostus numero 903. Kaikkiaanhan urheiluselostuksia olen tehnyt vähän yli 2100.

Mutta takaisin asiaan, siis itse maailman parhaaseen ja hienoimpaan urheilulajiin eli jalkapalloon. Itselläni ura jalkapalloilijana loppui B-juniori-iässä, kun rockmusiikki ja tytöt veivät nuorukaisen mukanaan. Myöhemmällä iällä sitten heräsin uudelleen ja pelasin monta vuotta syntymäkaupungissani Porissa puulaakijalkapalloa, missä minulla oli myös ihan oma joukkue, jonka ”omistaja”, valmentaja, pelaaja olin. Sen nimeä en nyt tässä mainitse, koska nykyisenä rajoittuneena aikakautena sen nimessä on nykyisin ei-hyväksytty ja jopa rasistiseksi väitetty sana. Nimi ei muuten ollut minun keksimä.

Jalkapallo on laji, jossa yhdistyy kaikki: koordinaatio, taito, tekniikka, taktiikka, nopeat ratkaisut ja ennen kaikkea yhteisöllisyys. Joukkueena toimiminen ja joukkuehenki ovat hienoja asioita. Jalkapallossa samassa amatöörijoukkueessa pelaa ihmisiä eri yhteiskuntaluokista, eri ammateista, mutta kaikkia yhdistää yksi ja sama asia, jalkapallon globaali kieli ja yhteenkuuluvuus. Voiko enempää vaatia? Ei voi!

Kuten olen useasti jo ehkä hieman kuluneena lausahduksena todennut, onneksi on jalkapallo!

Timo Järvenpää

Jalkapallohullu