Minä, joka en politiikkaan puutu

Harva on kuullut minun puuttuvan mihinkään poliittiseen asiaan. Onhan minulla mielipiteitä ja ajatuksia, mutta kaikenlainen puolueista touhottaminen ei ole minun heiniäni. Vaaleissa äänestän aina henkilöä, jolla vaikuttaa olevan samanlaiset elämän arvot kuin minulla ja ajaa asiaa, joka koskettaa minua jollain tavalla.

Useimmiten se asia on poliitikolta sitten unohtunut, kun haluttu asema on saavutettu. Eri puolueilla on erilaisia hyviä ajatuksia, mutta myös huonoja. Eli en aio tunnustaa mitään puoluetta erikseen.

Ja katso – nyt kiertelen asioita kuin poliitikko.

Nyt minulla on mielipide asiasta ja aion jakaa sen teillekin. Olen lukenut ja kuullut kaikenlaista mutinaa hallituksen ohjeistuksesta tässä, no te tiedätte. Tietenkin koronakriisissä. Arvelin että siitä ei ole vielä kirjoitettu tarpeeksi, joten päätin auttaa asiassa (itkunauruhymiö).

Olen suuresti ihmetellyt negatiivista arvostelua uutta, nuorta hallitustamme kohtaan. Kuinka moni on törmännyt tällaiseen maailmanlaajuiseen kriisiin elämänsä aikana? Eihän heillä ole voinut olla toimintamallia valmiina, ei millään maalla ollut. Kukaan ei edes tiennyt mikä meillä on vastassa.

Kotisohvalta on helppoa jälkiviisaana arvostella ja kertoa miten olisi pitänyt toimia. Myönnän että itsekin valitin, että aikaisessa vaiheessa olisi pitänyt laittaa kaikki ulkomailta tulevat kahden viikon karanteeniin.

Sääntö-Suomessa on niin paljon lakeja, että ennen kuin rajoitetaan, pitää tarkistaa, ettei rikota lakeja tai sitten täytyy muuttaa niitä. Eli ei ole helppoa olla päättämässä mitä, ja miten rajoitetaan. Suomessa on uhrattu talous, Ruotsissa ihmishenkiä. Kumpi sopii sinun eettiseen ajatusmaailmaasi?

Miten korona näkyy minun arjessani? Ei paljoa. Olen jo pitkän aikaa viihtynyt parhaiten kotosalla, epäsosiaalinen erakkoluonne kun olen.

Kaupassa käyntiä olen yrittänyt minimoida. Töissä käyn normaalisti. Ainoastaan jokaviikkoiset ostos/kahvittelureissut äidin kanssa olemme joutuneet jättämään pois. Olen sen sijaan vienyt hänelle tarvikkeita kaupasta ja pitänyt entistä enemmän yhteyttä puhelimitse.

Pahin skenaario olisi ollut... että olisin saanut tartunnan, ja ennen kuin oireet tuntuvat, olisin ehtinyt tartuttaa äitini, joka ikänsä puolesta kuuluu riskiryhmään.

Todennäköisesti olisin vienyt viruksen myös työpaikalleni, jossa on myös iäkkäitä ja huonokuntoisia seniorikansalaisia. Vaikka ei tartunnan kuljettamisesta ketään voisi syyttää, olisi ikävä tuntea olevansa vastuussa monen ihmisen sairastumisesta, ehkä jopa kuolemasta.

Mutta eihän tämä kriisi vielä ohi ole, vaikka tilanne näyttääkin jo vähän paremmalta. Nyt pitää toivoa, että rajoitusten purkaminen ei aiheuta katastrofia. Se riippuu paljon siitä, kuinka ihmiskunta aikoo käyttäytyä.

Toivotan kaikille hyvää kesää ja tervettä maalaisjärjen käyttöä!

Eija Holopainen

Lähihoitaja jota kiinnostavat käsillä tekeminen ja uudet haasteet