Muukalaiset omassa maasaan

Ajoin veneellä Tervsundia pitkin ja näin, kun iäkkäämpi mies siisti akkutrimmerillä pihaansa. Hän kävi tarkkaan läpi kaikki kallion halkeamista ja koloista puskevat kukat ja heinät. Kuulin pari vuotta sitten nauvolaisesta mökkinaapurista, joka pesi painepesurilla kallioltaan kaikki sammalet ja jäkälät pois. Melkein jokainen meistä on joskus leikannut nurmikkoa pihallaan.

Olemme rakentaneet kattavan tieverkoston asfaltista, jonka päällä on hyvä kulkea. Teiden reunat on ojitettu, niitetty ja aidattu, jotta kasvit eivät häiritse näkyvyyttä ja eläimet eivät aiheuta onnettomuuksia. Sen sijaan eläimet joutuvat kiertämään pitkiä matkoja tai ottamaan kuolemanriskin siirtyessään reviiriltä toiselle. Emme voi mennä metsään ilman hyttyshattua tai myrkytyslaitetta, koska itikat voivat pistää ja aiheuttaa kutisevia patteja.

Eikö olekin outoa, että meitä ympäröi yltäkylläinen ja kaunis luonto täynnä ruokaa ja puhdasta vettä, mutta haluamme mieluummin elää eristettyjen betoniseinien sisällä, hengittää ilmastointilaitteesta tulevaa ”puhdasta ilmaa” ja syödä tehotuotettua ja prosessoitua ruokaa? Olemme kuin toiselta planeetalta eksyneitä muukalaisia, jotka muokkaavat ympäristöään itselleen suotuisaksi.

Näin kuvia Naantalin asuntomessuilta, joissa kutsuttiin asumaan ”luonnon helmaan”. Kuvan talot oli rakennettu vierekkäin asfalttitien varteen ja välissä ollut mäntymetsä oli osittain raivattu ”siistiksi”. ”Luonnon helman” käsite on mielessämme vääristynyt aikojen saatossa. Ihmisillä on tarve kontrolloida kaikkea ympärillään olevaa, myös lähimetsää.

Kaikki ovat varmaan samaa mieltä, että kalliolla tai tiellä on vaivattomampaa kävellä paljain jaloin, kun alla on tasainen alusta ja ruohosipulin kukat eivät kutittele nilkkoja. Voisimmeko silti joskus ajatella omaa napaamme pidemmälle, kun raivaamme elinympäristömme puhtaaksi, kliiniseksi ja suorakulmaiseksi? Kaikelle on tarkoitus luonnossa. Luontokadosta puhutaan mediassa koko ajan ja se ei voi tulla enää kenellekään uutena asiana. Meidän pitäisi oppia näkemään ympärillämme olevan luonnon lumo ja merkitys eikä aina toimia itsekkäästi muiden lajien kustannuksella.

Ironiaa omasta elämästäni: Rakensimme terassin talon ja pihasaunan väliin. Halusimme tehdä portaat ja kulkuväylän terassille ja siitä eteenpäin saunalle, jotta voimme kulkea paljain jaloin suoraan löylyihin. Terassi tehtiin siperianlehtikuusesta, joka kestää sääolosuhteitamme käsittelemättömänä. Jossain päin Suomea siis kasvatetaan vierasperäistä lehtikuusta ja sahataan siistiksi laudaksi, jotta minun ei tarvitse astua maankamaralle herkillä jalanpohjillani, kun lämmitän saunaa. Mokasimme kuitenkin pahasti, kun unohdimme laittaa suodatinkankaan yhden terassin osan alle. Nyt kasvit puskevat ikävästi lautojen välistä ylös ja niitä saa olla koko ajan nyppimässä pois.

Jaakko Lento

Paraisten luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen, joka on asunut Skräbbölessä 8 vuotta.