Nelipyöräinen kirjoitus- ja lukusoppi

Muuta päivä sitten minulla oli etuoikeus tavata joukko nuoria kirjailijoita, jotka kertoivat innokkaasti kirjoittamisestaan ja siitä, miten he toimivat saadakseen aikaan luovia ja inspiroivia tekstejä. He jakoivat parhaat kirjoitus- ja lukuvinkkinsä. Nämä nuoret kirjailijat työskentelivät useimmiten kirjaston kaltaisessa hiljaisessa kirjoitusympäristössä tiettyyn aikaan viikosta. Juttelimme erilaisista kirjoitusympäristöistä ja siitä, miten inspiroivaa paikan vaihtaminen voi joskus olla. He neuvoivat minua välillä istumaan pöydän alla, jolloin kuulemma saa uusia näkökulmia. Samoin he vinkkasivat istumaan välillä kirjoituspöydällä – se laajentaa näköaloja.

Arvokkaita vinkkejä tosiaan, mutta mietin että jokunenkin toimituksessa vieraileva voisi kohottaa kulmakarvojaan, jos näkisivät PK:n toimittajan istuvan pöytänsä alla tekemässä töitä.

Talvikuukausina minulla tosin on ollut oma nelipyöräinen kirjoitus- ja lukusoppi, jossa olen viettänyt lukemattomia tunteja. Auton renkaiden pyöriessä – yleensä kohti pohjoista – ovat monet PK:N artikkelit syntyneet talven aikana. On jollain tavalla rauhoittavaa nähdä maisemien lipuvien ohi, ja saa olla omissa ajatuksissaan, minkä eräs näistä nuorista kirjailijoita korosti olevan kirjoittamiselle ja lukemiselle tärkeää. Itse tarvitsen taustaääntä ja valtavan mukin kahvia, jotta kirjaimet asettuvat peräkkäin sujuvasti. Kolmen lapsen äitinä olen pian 19 vuoden ajan tottunut taukoamattomaan meluun ja ääneen ympärilläni, joten vaikka kirjoitus- ja lukusopessani on useimmiten ollut neljä muuta ihmistä, se ei juuri ole minua häirinnyt.

Kirjoitus- ja lukusoppeni toimii talvisin myös perheen keittiönä, jossa on valmistettu useat illalliset ja lukemattomat välipalat. Siellä on luettu läksyjä, tehty esitelmiä, harjoiteltu kokeita varten ja istuttu palavereissa. On haastateltu, kirjoitettu tekstejä puhtaaksi ja vastattu sähköpostiviesteihin. Pienenä kuriositeettina voin kertoa, että näiden matkojen jälkeen tiedän, että tietokoneeni akku kestää lähes tarkalleen 400 kilometriä – sen jälkeen on aika pysähtyä ja ladata akut kahvikupin äärellä.

Nuoret kirjailijat korostivat myös, että motivaation ylläpitämiseksi on tärkeää valita uusia teemoja. Toimittajana voi harvemmin kirjoittaa vain silloin, kun motivaatio iskee, eikä aina voi myöskään valita mistä kirjoittaa. Tahti on sitä paitsi melko kova. Pohjoiseen suuntautuvilla reissuillani olen huvittanut itseäni lukemalla paikallislehtiä. Tänä talvena olen lukenut paikallislehtiä muun muassa Imatralla, Rantasalmella, Lieksassa ja Äkäslompolossa. On aina yhtä hauskaa tutustua paikkakuntaan ja saada tietoa tapahtumista, joita ei halua jättää väliin, jos sattuu olemaan paikkakunnalla oikeaan aikaan. Ja ihmiset – luen mielelläni juttuja mielenkiintoisista, paikallisista ihmisistä!

Tällä viikolla vietetään Lukuviikkoa, joka on vuosittain toistuva kansallinen lukutaidon teemaviikko. Lukuviikko nostaa esiin lukemisen ja lukutaidon merkityksen yhteiskunnassa ja ihmiselle itselleen. Tämän vuoden teema on kohtaaminen. Toivotan teille kaikille jännittävää ja antoisaa viikkoa lukuelämysten ja kohtaamisten parissa!

Malin Johansson

PK:n toimittaja

Käännös: Sari Sarelius