Piirrän kuolleita eläimiä

Viime syksynä minulta kysyttiin, haluanko tulla kertomaan ammatistani ryhmälle nuoria. Olen melkein typerän introvertti, enkä ollenkaan pidä ihmisten edessä puhumisesta, joten valitettavasti olin estynyt (ihan oikeasti olin estynyt), mutta tekstin julkaiseminen ihmisille ei ole ongelma, joten voin kertoa asiasta täällä.

Kun joku kysyy, minkä parissa työskentelen, sanon joskus, että piirrän kuolleita eläimiä. Se kuulostaa makaaberimmallta kuin se on – olen kuvittaja ja muotokuvataiteilija, ja saan usein tilauksia lemmikkien omistajilta, jotka haluavat muotokuvan kuolleesta lemmikistään. Muotokuvat kuolleista ihmisistä eivät ole yhtä yleisiä, vaan ihmisten kohdalla keskitytään useammin syntymäpäiviin, häihin ja kastajaisiin. Muutaman kerran minulta on tilattu muotokuva kuolleena syntyneestä vauvasta. Se on suuri luottamus ja haluan palvella asiakasta niin hyvin kuin pystyn. Silloin sähköpostin muotoileminen kestää melkein yhtä kauan kuin muotokuvan piirtäminen. Pelkkä hintojen ja aikataulujen luetteleminen, kuten normaalien tilausten kohdalla, ei todellakaan tunnu arvokkaalta.

Pidän yhteyttä asiakkaaseen työn aikana, jotta hän näkee piirustuksen etenemisen ja hän voi ilmoittaa, jos jotain kaipaa muutosta. Joskus se on hankalaa, esimerkiksi silloin kun asiakas kirjoittaa: ”Jokin näyttää oudolta, mutta en osaa sanoa mikä. Voitko muuttaa sen?”. Silloin haluaisin vastata ”ei”, mutta koska minut on kasvatettu hyvin, yritän etsiä vikaa yhdessä asiakkaan kanssa.

Kerran tein suuren ja yksityiskohtaisen muotokuvan iäkkäästä naisesta. Hänen mielestään se oli hänen näköinen, mutta kysyi, voisinko sumentaa kuvan. Taiteellinen egoni sai pienen kolhun, mutta tilasin kiltisti sumean tulosteen paikallisesta kirjapainosta, koska en halunnut pilata alkuperäistä piirustusta. Nainen oli erittäin tyytyväinen tulosteeseen, joten kohautin olkapäitä ja laskutin.

Mistä johtuu, että piirrän kuolleita eläimiä päivittäin? Olen piirtänyt koko ikäni, mutta ajattelin pitkään, että hankkisin ”oikean” työn, kuten esimerkiksi lomittajan työn. Olen opiskellut agrologiksi, mutta huomasin pian, että varhaiset aamut ja vastuu eläimistä ja koneista ei sovi minulle, joten menin Åbo Akademiaan ja kirjoitin puolinaisen kandin työn ruotsin kielessä, samalla kun mietin, mikä minusta tulee isona. Vastaus oli ”Sven Nordqvist”, joten perustin yrityksen ja ryhdyin piirtämään. Olen nyt elänyt piirtämisestä 10 vuotta ja nautin kotona piirustuspöydän ääressä istumisesta samalla kun kuuntelen podcastia. Ja nautin ennen kaikkea siitä, ettei minun tarvitse puhua ihmisten edessä.

(Minusta ei ole vieläkään tullut Sven Nordqvistia. Hän on se, joka kirjoitti kirjat Pettsonista ja Finduksesta.)

Karin Holmström

Kuvittaja ja muotokuvataiteilija

Käännös: Tuuli Meriläinen