Sanatonta kommunikaatiota

Ensiksi katson tarvitaanko poijuhaka vai ankkuri ja kytken ankkurin ankkuriliinaan.

Vaimo laittaa lepuuttajat veneen kylkiin ja hakee keulaportaat veneen perästä ja kiinnittää ne keulaan, katsoo voiko käyttää vakio kiinnitysköysiä vai pitääkö hakea pidemmät köydet. Lasken ankkurin, pidän köyden tiukkana ja ajan hitaasti kohti laituria. Vaimo antaa kädellään merkin kun olemme sopivalla etäisyydellä.

Pakitan hetken niin, että vauhti pysähtyy. Hän astuu maihin ja kiinnittää köydet minkä jälkeen kiristän ankkuriköyttä.

Annan moottorin käydä tyhjäkäynnillä muutaman minuutin.

Vaimo laittaa kahvin tulemaan ja minä lepään hetken parin tunnin ajon jälkeen.

Jotta kaikki tapahtuisi jouhevasti kotona on pakko käyttää sanallista kommunikaatiota.

Kumpikin pystyy useimpiin kodin tehtäviin, olemme siinä suhteessa ”omnipotentteja”, monitaitoisia (sana on lainattu kantasolubiologiasta jossa sillä tarkoitetaan, että kantasolusta voi tulla lihassolu, hermosolu tai jokin muu solu).

Noustessamme aamulla emme tiedä kumpi tekee ostokset tai kumpi laittaa ruokaa. Kymmenen maissa pitää varovasti löytyä yhteisymmärrys asiasta. ”Ajattelitko laittaa ruokaa tänään?”, ”Tänään minä voin laittaa ruokaa, tekisitkö sinä salaattia?”, ”Jonkun pitäisi varmaan käydä kaupassa!”

Vaikka olemme monitaitoisia on kuitenkin tehtäviä jotka vain toinen tekee. En ole koskaan käyttänyt mankelia enkä ompelukonetta. Vaimo ei kiipeä tikkaille pesemään toisen kerroksen ikkunoita eikä leikkaamaan villiviiniä joka kasvaa katolle useita kertoja kesän aikana.

Työ jonka pystymme tekemään täysin ilman sanallista kommunikaatiota on lakanoiden laskostaminen mankelointia varten. Kumpikin tarttuu lakanan lyhyen sivun kulmiin, nostaa kädet ja vie ne voimalla ulos ja alas niin, että kuuluu pamaus ja lakana pingottuu kuin purje. Tämä tehdään kolmesti, ei kahdesti, eikä neljästi! Sen jälkeen lakana laskostetaan pituussuunnassa kahdesti niin, että kangas on nelinkerroin.

Seuraava vaihe, ”ristiinveto”, saa minut hymyilemään, nojaamme taaksepäin ja punnerramme lakanaa ristiin kulmasta kulmaan.

Lakanoiden laskostaminen on ritualisoitunutta parityöskentelyä joka on siirtynyt äideiltä tyttärille sukupolvesta toiseen.

Linnuilla esiintyy samanlaista ritualisoitunutta sanatonta kommunikaatiota. Sorsalintujen paritteluseremoniassa koiras liikuttaa päätään tavalla joka on signaali naaraalle, jonka kuuluu vastata omalla liikkeellä joka on signaali koiraalle.

Liikkeiden sarja jatkuu ja johtaa lopulta paritteluun ellei jompikumpi vastaa väärällä liikkeellä.

Perhosilta löytyy hienostunein sanattoman kommunikaation muoto. Kommunikaatio hoidetaan feromonin avulla, aineella jonka naaras erittää ilmaan ja joka toimii hormonien tavoin. Kun koiras aistii yhdenkin feromonimolekyylin, sen paritteluvietti herää ja se lentää vastatuuleen kunnes löytää naaraan.

Feromoneilla väitetään olevan merkittävä rooli myös ihmisten parinmuodostuksessa, mutta siihen palaamme myöhemmin :).

Kari Penttinen

Biologi, Kalakoulun entinen rehtori