Syksyn värejä

Sanotaan, että pariisilaista elämäntapaa voidaan kuvalla kolmella sanalla: metro-työ-uni. Tietyllä tavalla se pitää paikkansa. Päivät menevät niin nopeasti, että kun vihdoinkin on kevät, ei ehdi edes mennä puistoihin sanomaan ”Heippa sulle kevät, onpa mukavaa nähdä sinut taas!”

Pariisissa ollaan aina myöhässä ja minä myöhästyn keväästä. Tajuan sen vasta kesän tultua. Samaa koskee syksyä. Puut ikkunani ulkopuolella muistuttavat minua tosiasiasta, että ehkä on syksy, kun puut ovat pudottaneet lehtensä. On hieman outoa, koska puiden lehdet ovat koko ajan olleet värjäytyneitä kauniiseen violetin väriin. Saatat hieman ihmetellä…

Kaikki muut puut tulevat ajan kanssa vain ruskeiksi, kunnes lehdet lentävät tuulen mukana ja lopulta putoavat maahan.

Sen jälkeen tulevat katujen siivoajat ja harjaavat ne kasaan ja sitten ne kerätään roskapusseihin. Pariisissa ei ehdi näkemään lehtien putoavan vaan huomaa ainoastaan, että on tullut talvi, kun ohut t-paita ei ole enää riittävä pitämään kylmää loitolla.

Suomessa meillä on sitä vastoin neljä selvää vuodenaikaa. Jokaisella vuodenajalla on omat erityispiirteensä ja värinsä.

Erityisesti kevät tuntuu todella maagiselta, kun koko luonto herää henkiin. Uudelleen syntyneet vihreät värit tuntuvat eläviltä, kunnes kukat ja tuoksut musertavat ne – jälleen kerran.

Joskus kaipaan Suomeen syksyllä, koska sen värit tuntuvat niin houkuttelevilta. Syksyn värit valtaavat sosiaalisen median ja haluaisi itse olla osa syksyn tuoksuja ja nähdä värit omin silmin.

Kun olin pieni, minulla oli tapana siskoni kanssa mennä ulos metsään ja etsiä kauneinta lehteä. Sen jälkeen meillä oli tapana pehmittää ne ja tehdä niistä kortteja. Meillä oli myös tapana piirtää liiduilla niihin ja sillä tavalla siirtää niiden muotoa paperille yrittäen luoda kauniita värejä keinotekoisella tavalla.

Kun ajattelen syksyä, ajattelen viihtyisiä iltoja avoimen takan äärellä, villasukkia ja lämmintä peittoa jalkojeni päällä.

Ajattelen kylmiä iltoja, tähtitaivasta, tähdenlentoja ja toivottuja unelmia. Voi tuntea kylmien ja kosteiden aamujen tuoksun, nähdä sumun ja tuntea sen raikkauden, kun pyöräilin sen läpi nuorena mennessäni kouluun.

Tulen hieman tunteelliseksi, kun ajattelen syksyä, koska se tarkoittaa sitä, että pian on talvi ja kylmä taas lämpimän kesän jälkeen. Talvi ei ole myöskään hassumpi, koska se tarkoitta sitä, että kohta on joulu, uusi vuosi ja uudet seikkailut odottavat. Uusi alku.

Syksyn värit saavat minut myös ajattelemaan maalareita, kuten Gauguin ja Van Gogh. Värit saavat minut ajattelemaan sohvaani, jolla on samanlaiset värit monen värikkään tyynyn kera. Syksy saa minut haluamaan maalaamisen aloittamisen ja käyttämään luonnon tarjoamia voimakkaita ja maagisia värejä.

Ota itsellesi aikaa mennä ulos ja ihailla lehtiä, puita, värejä ja tuoksuja. Älä myöhästy syksystä, kuten pariisilaiset usein tekevät!

Sandy Bee/Sandra Wallin

Vapaan taiteen pioneeri ja tatuoija

Pariisi-Parainen

Käännös: Timo Järvenpää